Leta i den här bloggen


tisdag 20 november 2018

MUSIINITIETO 2002, Musiinityypit ja musiiniydinrakenteet Fredrik Olsonin väitöskirjasta

Minulla on tallessa eräs  muistiinpano  aiemmasta väitöskirjsta jossa kerrotiin musiineista.  Kopioin muistiinpanojaa tähän vuoden 2002 väitöskirjasta, ennen kuin  siteeraan  tuoretta 2018 väitöskirjaa.

LÄHDE:  Olson Fredrik. Alterations of Mucin O-glycosylation in response to intestinal infection. Importance of specific glycosyltransferases. Göteborg (2002) ISBN 91-628.5413-5

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/15687?locale=sv 

Samalta tiedemieheltä löytyy  33 artikkelia netistä.
 Esim vuodelta 2005 myös musiineja käsitelevä työ. 
Suomennosta tiivistelmästä. Abstrakti 2002

Musiinit ovat suuria glykoproteiineja (gp) ja ne muodostavat suurimman osan epiteelien pintoja peittävästä limakalvolimasta (mucus). Musiineille on tyypillistä tiheä ja heterogeeninen O-glykosylaatio, mikä on tärkeä seikka niiden kemiallisissa ja fysiologisissa ominaisuuksissa. Mucus-kerros muodostaa selektiivisen fysikaalisen esteen suojaten epiteeliä niin fysikaalisilta kuin kemiallisilta rasitteilta. Kun mukoottinen rakenne on heterogeenisesti glykosyloitunutta, se saattanee tehokkaammin vuorovaikuttaa epiteeleissä asustaviin mikrobeihin. Sen rakenteet toimivat mikrobien adhesiinien kohdemolekyyleinä. Tässä auttanee lisätietämys musiinien O-glykosylaatiosta ja musiinin biosynteesistä.
Tiedemies tutki koe-eläimen ohuen suolen musiinien O-glykosyloitumista, lähinnä musiini-2 kyseessä ( muc-2) ja sekin tilanteessa, kun suolistoloinen Nippostrongylus brasiliensis oli infektoinut suolta. Infektion eri vaiheista otettiin limanäytteet. Eritteet käsiteltiin seuraavasti: proteiinirunko erotettiin ja oligosakkaridit jaettiin neutraaleihin, sialyloituneihin ja sulfatoituneihin lajeihin. Oligosakkaridien rakenteet analysoitiin käyttäen kaasukromatografia-massaspektrometriamenetelmää, nukleaarista magneettista resonanssia (NMR) ja pH-anionivaihtokromatografiaa.. Kun vertailtiin terveen ja infektoitunean koe-eläimen oligosakkarideja, havaittiin ohimeneviä infection aikaisia spesifisiä muuntumisia. Tämä viittaisi musiinien O-glykosylaation dynaamiseen säätymiseen.

Mitä nämä muutokset olivat ?

1) N-asetyylineuramiinihapon (NeuAc) määrän suhde N-glykolyylineuramiinihappoon
(NeuGc) kohosi
2) Veriryhmä A:lle tyypillisiä terminaalisia epitooppeja ilmeni
3) Ilmeni myös veriryhmä Sda/Cad tyyppisiä terminaalisia epitooppeja.

Entsyymit, jotka vastasivat kahdesta ensimmäisestä muutoksesta, olivat
(1) CMP-NeuAc hydroksylaasi ja
(2) veriryhmä A GalNac-transferaasi.

Koe-eläimen ( rotan) veriryhmän A glykosyylitransferaasi kloonattiin ja sekvensoitiin genomitasolla ja cDNA-tasolla. Geeni osoittautui olevan kromosomiasemassa 3q11-12, kun tutkittiin FISH-menetelmällä ( fluorescence in-situ hybridisation) ja RH-kartoituksella
(radiation hybrid mapping). cDNA kloonauksessa identifioitiin kaksi 95 %;sti ssamanlaista sekvenssiä, jotka molemmat koodasivat aktiiveja transferaaseja. PCR-tutkimuksin osoitettiin ne alleeleiksi. Suuri ero alleelien kesken osoittaisi evolutionaalista painetta tämän geenin korkean mutaatiofrekvenssin eduksi.

Musiinin glykosylaatiossa on ollut vaikea määrätä osoitetta O-spesifisten glykaanikohtien glykosylaatioille, koska sellaisia kohtia on runsaasti musiinissa. Analyysien helpottamiseksi tehtiin seuraavaa: Konstruoitiin lyhyt rekombinoitu reportteriproteiini, jonka perusrakenteessa oli MUC1 ja sen glykosyloidun domaanin sekvenssi oli oli 8 kappaletta O-glykaanikohtia.
Kun tätä proteiinia tuotettiin eräissä soluissa (CHO K1), niin oligosakkaridi päätuotteet osoittautuivat olevan kerran tai kahdesti sialyloituja. Core 1- glykaaneja.
(Menetelmät olivat LC-ESI-MS ja LC-ESI-MS/MS). Kun sekvensoitiin N-terminaalinen peptidi, osoittautui, että kaikki yksittäiset O-glykaanikohdat olivat glykosyloituneina 75-95 %:sti.

O-glykaanikohtien laajempaa osllistumista glykosylaatioon voisi lisätä samanaikainen polypeptidin GalNac-T4 ilmenemää. Nimittäin in vitro on osoitettu että GalNAc-T4 lisää GalNAc- molekyyliä polypeptidien runkoon MUC1 polypeptideissä. Nämä kokeet viittaavat siihen, että GalNACc-T4 omaa in vivo aktiviteettia.

(GalNAc-T on UDP-GalNAc:polypeptidi N-acetylgalactosaminyltransferase)
GalNAc on N-acetylgalactosamine
NeuAc on N-acetylneuraminic acid
NeuGc on N-glycolyneuraminic acid ( Tätä ei ole ihmisellä! )

Kirjassa esitettyjä asioita:

Kirjassa esitetään tarkasti O-glykosyloitujen musiinien perusrakenteet,
Musiinien  (MUC) alaryhmät ovat 
a) membraaniin kiinnittyvät musiinit, 
b) geeliä muodostavat musiinit ja 
c) monomeeriset musiinit

Ihmisestä on kuvattu neljä geeliä muodostava musiinia (MUC2, MUC5AC, MUC5B, MUC6). Niiden geenit on koodattu ja sekventoitu.
 Niiden kromosomi on 11p15.5. Domaanien lähellä on hyvin cysteiinipitoisia  domaaneja molemmissa päissä. 
Ihmisen MUC2 tutkimuksia on tehty endoplasmisen retikulumin (ER) alueelta, missä tapahtuu C-terminaalinen dimerisaatio ja Golgin laitteesta trans-Golgin alueelta (jossa tapahtuu tärkeä multimerisaatio) tai myöhemmästä sekretorisesta vaiheesta.

 Bildresultat för MUCIN  biosynthesis




Musiinien multimerisaatiokyky on pohjana tärkeän limakalvoja suojaavan eriteverkoston luomisessa.
Näitä eri musiinikomponentteja (b) on havaittavissa eri tyyppisinä kehon eri limakalvoilla.

Ihmisen musiineista tiedetään, että 
ohutsuolessa on tyyppiä MUC2, ( hieman myös MUC6). 
paksussuolessa on samoin näitä edellisiä.
Mahalaukussa on MUC5AC, MUC6.
Hengitysteissä on MUC5AC, MUC5B (ja vähän MUC2).
Sylkirauhasissa on MUC5B
Reproduktiivilla limakalvoilla esiintyy MUC5B, (MUC2), (MUC5AC), (MUC6).
Sappitiehyessä esiintyy MUC5B, (MUC6).


Membraaneihin sitoutuneita musiineja (a) on havaittu ihmisellä ainakin seuraavia tyyppejä:
MUC1, MUC3A, MUC3B, MUC12, MUC17,
 Näitten geeniryväs on kromosomi 7q22.

Erittäin isorakenteinen musiini on MUC4.  Sillä  on vWF-motiivin kaltaista yhteisrakennetta geeliä muodostavien (b) musiinien kanssa ja se saattaa toimia niiden musiinien siltana. 
Kalvoon sitoutuvat musiinit sijaitsvat soluissa apikaalisesti. Nämä musiinit voivat pilkkoutua ja ulompi osa erittyy, irtoaa toimien antiadheesivisesti fysikaalisena esteenä solu-solu- kontakteille. Mutta lektiinien kanssa ne voivat toisaalta toimia adheesiotekijänäkin.( Bakteerin fago-opsonisaatio)


Näitten kalvoon kiinnittyvien (a) musiinityyppien sijoittautumisesta tiedetään seuraavaa
MUC1: rintarauhasessa, sappirakossa, kohdunsuussa, haimassa, vertamuodostavissa
soluissa; ( ilmateissä)
MUC3A ohutsuolessa, sappirakossa,( paksusuolessa)
MUC3B ohutsuolessa, paksusuolessa
MUC4 ohutsuolessa, paksusuolessa, mahalaukussa, ilmateissä, sylkirauhasissa, kohdunsuussa, silmän limakalvolla
MUC12 paksusuolessa, ( haimassa)
MUC13 paksusuolessa, ilmateissä,( ohutsuolessa), (mahalaukussa),( munuaisessa)
MUC17 ohutsuolessa, paksusuolessa, ( mahalaukussa).

Miten musiini muodostuu ?

Solun sytoplasmassa muodostuu erilaisia monosakkarideja kuten galaktoosia, fukoosia, N-asetylglukosamineja, N-asetylgalaktosamineja, fukoosia, neuramiinihappoa . Kun näitä tuotetaan, ne ovat monosakkaridinukleotidimuodoissaan (UDP-GalNAc, UDP-Gal, UDP-GlcNAc, GDP-Fuc, CMP-NeuAc). Käyttöenergia tuleviin oligosakkaridin liittämisiin saadaan näistä korkea-energisistä sokerinukleotidisidoksista.

Luonnolliseti tarvitaan runsaasti entsyymejä. 
Biosynteesissä erotetaankin sitten neljä varsinaista osaa. 
Apo-proteiini (apoMUC, prekursorimolekyyli), johon näitä glykosyloitumisia suoritetaan, omaa runsaasti seriiniä(S), threoniinia (T) ja proliinia (P) ja muutamia muitakin aminohappoja. Niiden aminohappojen järjestys ei ole mitenkään erityisen täsmällinen, vaan tärkeämpi seikka on toistuvien jaksojenmäärä, (Tandem repeat), sillä glykosyloitumispaikkojen määrä riippuu tästä toistumisluvusta. (Variable number of TR, VNTR). 
MUC1 musiinilla TR-luku voi vaihdella 20 ja 125 välillä. Tämän ensimmäiseksi kloonatun musiinin solunulkoisen osan TR-jaksossa on seuraavat 20 aminohappoa (apomusiini) : (PAPGSTAPPAHGVTSAPDTR). Tässä on alleviivattuna siitä kolme eri pätkää. Kun niitä on tutkittu tarkemmin, on havaittu niiden seriinien(S)ja threoniinien (T) tulevan glykosyloiduksi aivan tietyssä järjestyksessä ja tietyillä entsyymeillä. Jos teoreettisia mahdollisuuksia glykosyloitumiseen olisikin toistakymmentätuhatta, kuitenkin luonto valitsee käyttöönsä aivan tiettyjä harvoja reittejä. Tämä säätyminen on jollain tavalla korkealta tasolta, mutta ei kuitenkaan  DNA-säätöisesti suoraa, vaan säädössä on monta hämärääkin kohtaa. Siis yleinen konsensussekvenssi puuttuu glykosylaatiosta, Usea motiivi glykosyloidaan.
Eri musiinit, erilaiset peptidit glykosyloidaan.  Mikä glykosyylitransferaasi kulloinkin aktivoituu, siihen  taas vaikuttaa entsyymin määrä ja ekspressiokin sekä enstyymikinetiikka - substraattihan siirtyy ensin endoplasmiseen retikulumiin (ER) ja sieltä Golgin laitteen kautta. Musiinit,  jotka ovat sekreettejä (eritettyjä), menevät retikulumin läpi ja integraaliset kiinnittyvät siihen. Säätelystä ohjautuu se oligosakkarituote, mitä kulloinkin  tarvitaan.  pH myös neutraloituu, kun molekyyli menee periferiaan päin Golgin laitteessa. Lisäksi havaitaan vahva kudosspesifisyys ja diversiteeetti. Näistä näennäisesti laajoista puitteista huolimatta ei mikään saa mennä vikaan ilman kohtalokkaita seuraamuksia.

Useimmissa syöpälajeissa kuitenkin havaitaan musiinien olevan muuntuneita. Syöpäkudosmusiinin ydinyksikkö (core) voi muuttua tyypiltään;  musiini saattaa alkaa sialyloitua liikaa, ja sialyltransferaaseja voi olla  liikaa ja normaalia glykosyloivaa entsyymiä taas liian vähän. Glykaanituotteet, mitä syntyy,  omaavat jotain loogista ominaisuutta:  Tuumorille ne antavat invasiivisuutta ja metatasoimiskykyjä, mutta jos tuumori poistetaan, havaitaan näistä samaisista glykaaneista tuumorisupressiivista ( kasvannaista vaimentavaa)  vaikutusta. Malignissa transformaatiossa nämä solupintaepitoopit, oligosakkaridiliitännäiset ovat useinkin haarottumaan päin. Haaroja saadaan beeta (1,6) GlucNAc molekyylejä liittämällä.

 Musiinin biosynteesin eri vaiheita :

I. Polypeptidin seriini- tai threoniini-aminohapon O-molekyyliin liittyy  GalNac.
N-asetyyligalaktoosiaminin  transferaasientsyymi on GalNAcT- perhe.
Ihmisellä näitä on ainakin 11-12 kappaletta. Geneettisesti on voitu määritellä entsyymit GalNAc-T8 ja GalNAc-T9. Jokaisella on ainutlaatuinen substraattispesifisyys.
Esim. GalNAc-T4  glykosyloida vain edellämainitun TR-jakson VTSA:sta  seriinin (S) ja  PDTR:stä  threoniinin (T)  ja GSTA:sta  seriinin (S) , jne.

II  Musiinin ydinosa  TYVI, ( core 1-8) kehittyy.
Näitä ytimiä tunnetaan kahdeksan erilaista. Ytimet valmistuvat siten, että yksi tai useampi entsyymi lisää näitä sakkaridiosia.
CORE 1 muodostuu siten, että entysyymi beeta (1,2) gal-T1 lisää galaktoosin ( gal).
Tätä musiinityyppiä esiintyy monissa eri kuodksissa.

CORE 3 muodostuu siten, että entsyymi beeta (1.3)-GlcNAc-transferaasi ( beeta3Gn-T6) lisää N-asetyyliglukosaminin (GlcNAc) .
Nämä yllämainitut ovatkin kehon tavallisimmat musiinit. Tämä on bronkiaalinen musiini. Myös paksusuolessa on tätä musiinilaatua.

CORE 2 muodostuu CORE 1:stä käsin siten, että siihen lisäytyy GlcNAc. Entsyymiä merkataan C2GnT, Useampikin voi tehdä tätä kakkosydintä.
C2GnT1 ja C2GnT3 tekevät vain kakkosydintä.
Tätä musiinia esiintyy monissa eri kudoksissa.
Jos tämä entsyymi C2GnT säätyy alas ja  jos sialyloivat entyymit säätyvät ylös (ST3Gal I ja II), voi tapahtua CORE 2 molekyylin muuntuma  CORE 1-muotoon ja sialyloituminen, kuten rintasyövässä.

CORE 4 muodostuu kolmosytimestä (CORE3) johon on lisäytynyt  GlcNAc-molekyyli. Entsyymi joka pystyy tekemään tätä nelosydintä (CORE 4), on C2GnT2. Siis se voi tehdä sekä kakkos- että nelosydintä. Se voi tehdä myös i ja I-antigeenejä.
Tämä on bronkiaalinen musiini. Myös paksusuolessa on tätä musiinilaatua.

CORE 5 ilmenee onkofetaalisesti. Sitä muodostaa alfa 1,3-GalNAc-transferaasi. Tätä esiintyy adenokarsinoomassa.

CORE 6 ilmenee myös onkofetaalisesti. Kun CORE 2 hajoaa, syntyy tätä beeta-glukosidaasilla. Myös beeta1,6-GlcNAc-transferaasi voi tätä tuottaa. Tätä esiintyy mahasyövössä.


CORE 7 on naudan submaksillaarisessa musiinissa esiintyvä, ei ihmisellä. Tätä muodostavaa glykosyylitransferaasia ei tunneta.

CORE 8 on ihmisen bronkiaalinen musiini. Tätä glykosyylitransferaasia ei ole tarkemmin identifioitu.


 Bildresultat för MUCIN  biosynthesis

III. Ketjun pidentyminen suorana ja haaroittuneena
Suora ketju:
CORE- (ydin) osa kasvaa sitten runko-osana (BACKBONE) edelleen ja siinä tulee olemaan poly-NAc-laktosamineja
Tyyppi 1 on (Gal beeta1-3GlcNAc)
Tyyppi 2 on Gal beeta1-4GlcNAc.
Pidentyminen tapahtuvat täten (tässähän samalla muodostuu N-asetyylilaktosamineita!)
C3-asemaan lisätän galaktoosi (gal) GlcNAc-molekyyliin
C4-asemaan lisätään galaktoosi (gal) GlcNAc molekyyliin.
GlcNAc lisätään galaktoosin C3-asemaan.

Haaroittuminen tapahtuu seuraavasti:
Linkkiytyminen tehdään 1-6 asemiin, kuten GlcNAc beeta1,6 Gal.

Näissä reaktioissa tarvitaan katalysoivia entsyymeitä.
Kaksi entsyymiä toimittaa galaktoosin(Gal) liittämisiä, toinen tuottaa Tyyppi 1(poly)-Nac-laktosamineja ja toinen tyyppi 2 NAc-laktosamineja.
Tyyppi1 ketjun tuottajia on näissä beetaGal-transferaaseissa ( beeta 3Gal-T) viisi jäsentä.
Tyyppi 2 tuottajaentsyymeitä on kuusi jäsentä ( beeta 4Gal-T),

Useat glykosyylitransferaasit toimittavat GlcNAc molekyylin liittämistä galaktoosiin.
Haarottumisia katalysoi beeta1,6 GlcNAc-transferaasit, jotka ovat samankaltaisia kuin CORE2 tekijätkin (C2GnT2).

IV Ketjun päättäminen, epitoopin terminaalisen osan muodostuminen
Lisätään runkoon fukoosi, sialihappo, galaktosamini tai joskus harvoin galaktoosi. Voidaan myös sulfatoida NAc-laktosaminiyksikkö (S) Näitä tekee eri glykosyylitransferaasit.:

Fukoosi (Fuc)

FUT-entsyymit, fukosyylitransferaasit katalysoivat seuraavien rakenteitten muodostumista:
H-antigeeni, joka on rakenteeltaan Fuc alfa1,2Gal.
Lewis antigeeni, joka on Fuc alfa1-3/4Gal sidoksista.
Ihmisellä H-antigeenia muodostaa H-transferaasi ja Se-transferaasi.
FUT1 geeni koodaa H-transferaasia ja sitä on verta muodostavissa soluissa.
FUT2 sekreettorigeeni koodaa Se- transferaasia. Niitä on erittävissä kudoksissa ja musiinia tuottavissa soluissa.

Kuusi entsyymiä tekee niitä Lewis antigeeni rakenteita.
Fuc-T III-VII, IX.
Fuc-T III vaikuttaa, että syntyy substituoimaton, fukosyloitu ja sialyloitu Lewis-antigeni.
Fuc-TVIII vaikuttaa, että Sialyl-Le x antigeenia kehittyy.

On olemassa kolmen eri tyypin sitoutumisia siaalihappoon.
NeuAc alfa2-3Gal  ( esimerkki Si-Le a antigeeni, Si-Le x antigeeni, Sd a/Cad)
NeuAc alfa2-6Gal ( esimerkki Sialyl-T antigeeni)
NeuAc alfa2-6GalNAc; ( Esimerkki Sialyl-Tn antigeeni

Siaalihapon lisäämistä tekee suuri entsyymiperhe.
Sialyylitransferaasit (ST). Ne jaotellaan sen mukaan, minkä sidoksen ne tekevät,. Ihmiseltä on kloonattu näitä 15, imettäväisllä tavataan niitä 20 erilaista.
Jos molekyyli on jo ehtinyt fukosyloitua, se ei voi enää sialyloitua. Sialyloitumisen täytyy siis tapahtua ennen fukosyloitumista. 

Sulfotransferaasit
Nämä entsyymit siirtävät PAPS-molekyylistä sulfaattia musiinin oligosakkaridiin. Vain muutama sulfotransferaasi on luonnehdittu. ( Ainakin aivojen sulfatidien synteesissä niissä on vitamiini K koentsyymi ja pyridoksiini B6-vitamiini on entsyymiä negatiivisesti säätävä  samassa reaktiossa sulfatidien sulfotransferoitumishetkessä; myös arylsulfataasit tarvitsevat vitamiini K koentsyymiä).
(PAPS on 3´- fosfoadenosiini-5´-fosfosulfaatti, aktiivi sulfaatti). 
Arveltavasti aktiivien rikkiryhmien merkitys on tärkeä musiineissa, vaikka relevanssia on sanuttukin vielä epäselväksi.

Terminaalinen galaktoosi tai GalNAc
esiintyy veriryhmissä A, B, Sd a ja Cad antigeeneissä. Antigeeni on sinänsä väärä nimitys tälle veriryhmien ter,inaaliselle oligosakkaridiepitoopille, mutta siihen on totuttu näitten veriryhmätekijöitten suhteen. Nehän ovat kudos. ja yksilöspesifisiä.
ABO-geenin polymorfia on veriryhmätekijöitten taustalla.
ABO-geeniperhe omaa sellaisia glykosyylitransferaasientsyymejä, jotka katalysoivat A-epitoopin, B-epitoopin ja gal-gal muodostumisen.
Tunnetaan neljä eri entsyymiä tässä yhteydessä.

Yksinkertainen H-antigeeni (O veriryhmä) on tämän entsyymin akseptorina.
GalNAc-T-entsyymit tunnistavat UDP-GalNAc- molekyylin sytoplasmasta ja siirtävät sen H-antigeeniin, jolloin muodostuu A-veriryhmän epitooppi.
Vain neljän aminohapon muutos tuossa entsyymissä saattaa sen valitsemaan sytoplasmasta UDP-Gal ja liittämään sen H-antigeeniin, jolloin muodostuu B-veriryhmän tunnus oligosakkaridi.
ABO-veriryhmän entsyymit siis ovat joko  alfa-GalNAc-transferaaseja tai alfa-Gal-transferaaseja

Musiinin O-glykosylaation muuntumisesta

Malignia transformaatiota seuraa usein lisääntymää beeta1-6GlcNAc-haaroittumisissa N-glykaaneissa ja lisääntynyttä ilmenemistä O-glykaanien Lewis-epitoopeissa ja sialyl Tn esiintymää.
Sialyl-Lewis x on luonnollinen ligandi eräille selektiineille endoteliaalisissa soluissa ja voi täten vaikuttaa tuumorin kiinnittymistä endoteeliin.
 Paksunsuolen syövän musiinissa MUC1 on havaittu sialyl-Le a epitooppia. MUC1- jota on liikaa monissa tuumoreissa, glykosyloituu poikkeavasti rintasyövässä, paksunsuolen syövässä ja muissa karsinoomissa.


Mikrobi ja isäntäsolun mukosa
Limakalvo on fysikaalinen este bakteereille, mutta mukosa toimii myös dynaamisesti lisäämällä musiinien tuotantoa ja pitoisuutta sekä muuttamalla niitten glykosylaatiota.
Tästä seikasta on esimerkkejä, jossa voi oikeastaan havaita ”musiinien sodat ja kilpailut”. Niin isäntäsolu kuin invasoituva mikrobi koettavat kumpikin muovata musiinit omaksi edukseen. Invasoituva koettaa tehdä sen sellaiseksi, että se ei estä infektoivan agenssin pyrkimyksiä, bakteerit jopa "syövät musiinit" sokerina ravinnokseen. 
Virus koettaa muuntaa siten, että musiini ei pysty puolustamaan isäntäsolua ja huuhtomaan mikrobia eritteissä pois kehosta. 
Isäntäkehon lektiinit voivat täsmentää musiinille bakteeria samalla opsonisaatioon ohjaten. Tuumorikasvu myös modifioi musiinit ja tässä havitaan kaksinaisvaikutus. Tuumoria edistävä ( invaasio, metastaasi) ja toisaalta isäntäsolua hyödyttävä, tuumoria suppressoiva komponentti, joka tulee postoperatiivisesti hyödyttämään.
Influenssavirus A hakeutuu tiettyihin siaalihapporakenteisiin ja se voi modifioida asiaa siten, että siirtymä eläinkunnasta ihmisten puolelle helpottuu sille. 
 Eläinten ja ihmisten musiinien välillä on eroa, esim. simpanssille ei saa tarttumaan ihmisten flunssaa.

Jo varhain on ihmisten musiinit alkaneet olla kaksisuuntaisia: Niitä on integraalisia ja eritemusiineja. Henkitorven epiteelillä on luonnostaan sialyylioligosakkarideja ja ihmisen A-influenssan (IAV) hemagglutiniini koettaa valita niitä reseptorikseen, IAV tunnistaa erityisesti siaalihappo alfa2,6Gal-jaksoja, joita on värekarvaepiteelissä. Luonnolliseti olisi hyvä katsoa, että mikään samanaikainen bakteeri ei käy ”syömässä” musiinien sokereita. Influenssan odoteltaessa kannattaa siis hoitaa hyvin yleiskuntoa ja katsoa, että ravitsemus on riittävä, keuhkojen tuuletus hyvä.
Ameballe musiini reagoi kuin muuttuen amebaksi itsekin, ottaa ameban kiinni sen lektiineistä näillä epitoopeillaan ja runsas musiinipitoinen lima irtoaa ja estää jo fysikalisestikin mikrobin pääsemästä isäntäsoluun. 

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar