https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20038531
Proteiini MIST1 on 189 aminohappoa. ja peptidi sekvenssi on seuraava. (Outoa että siinä on qqqqq jakso. samoin qpq) .
ORIGIN 1 mktknrpprr rapvqdteat pgegtpdgsl pnpgpepakg lrsrparaaa rapgegrrrr 61 pgpsgpggrr dssiqrrles nererqrmhk lnnafqalre viphvradkk lskietltla 121 knyiksltat iltmsssrlp glegpgpkly qhyqqqqqva ggalgateaq pqghlqryst 181 qihsfregt //
Katson tässä välissä, mitä yhteistä on atrofisella gastriitilla ja MIST1 geenillä.
- "While the natural history of AIG - autoimmunen gastritis - is generally well defined, several crucial aspects of this condition remain unclear: the pathogenesis of autoimmune aggression is poorly understood, the clinical course of the disease in individual patients is difficult to predict, and no specific therapy is available[7].
( Tässä suosittelisin globaalia modifikaatiotia gluteenimolekyyliä kehkeyttäville prolamiiniviljoille- ennen syömistä - jolloin tosxisia peptidejä olisi kaikilla vähemmän kiertämässä veressä aiheuttamassa hankittuja vasta-ainereaktioita ja sitten myös autoimmuniteettia jopa tuollaista MIST1 peptidiä kohtaa.
- "advanced AIG is characterized by a marked reduction or complete absence of oxyntic glandular units (oxyntic mucosa atrophy), which are replaced by fibrosis of the lamina propria (“oxyntic mucosa desertification”), and pseudo-pyloric and intestinalized metaplastic glands. Other common features include hyperplasia of the muscularis mucosae, oxyntic pseudo-polyps, hyperplastic or inflammatory polyps, and enterochromaffin-like (ECL) cell hyperplasia. As the target of the autoimmune reaction gradually disappears, the inflammatory component becomes less prominent.
- "Mucosal atrophy
- Gastric mucosal atrophy, defined as the loss of “appropriate” glands, may occur in two different, usually coexisting forms. In one, the disappearing glandular units are replaced by fibrotic expansion of the lamina propria, resulting in a reduced glandular mass with no change in the native glandular phenotype. In the other form, native glands are replaced by metaplastic glands featuring a new commitment[37,38]. Metaplastic atrophy does not necessarily imply a numerical reduction in the number of the glandular units, but the metaplastic replacement of native glands ultimately results in a declining population of glandular structures “appropriate” to the compartment concerned. The progressive replacement of functionally-specialized native glands with non-functioning fibrotic tissue or metaplastic cells results in the loss of the specialized functions of the oxyntic mucosa, the most evident of which is acid production.
- Within the oxyntic mucosa, there may be both pseudo-pyloric metaplasia and intestinal metaplasia (IM). A third variant, pancreatic acinic cell metaplasia, may also occur. Its detection in the oxyntic mucosa of gastritis patients “should inject a strong suspicion for an autoimmune pathogenesis”, but its clinical impact seems to be negligible[38].
- IM is defined as the replacement of glandular or foveolar epithelium by intestinal-type epithelium. In AIG, IM arises in previously-antralized oxyntic glands (i.e., from pseudo-pyloric metaplasia). Based on its histological features on hematoxylin and eosin staining, IM has been divided into two main subtypes: small-intestinal and colonic. Histochemical methods [staining mucins with high-iron diamine (HID)] help to distinguish Type I (incomplete, or small-intestinal type) IM from Types II and III (complete, or colonic-type), depending on the acidity of the mucus and the morphology of the mucosecreting epithelia. Type III features sulfomucins in the columnar epithelium and is generally regarded as the IM subtype associated with the highest risk of neoplastic transformation[39]. Intestinalization of the gastric glands parallels the induction of the intestinal transcription factor Cdx2, which results in both MUC2 upregulation, and a decreased expression of MUC5AC[40]."
(200t) Limaa erittävän gastrisen epiteelin progeniittoreista tapahtuu kypsyminen ruoansulatusentsyymiä erittäviksi zymogeenisiksi soluiksi ja tähän vaaditaan geeni MIST1:n koodaamaan proteiinin funktiota.
(Finnish) Normaalisti limaa erittävästä gastrisen epiteelin progeniittorista kypsyy esiin erittäviä zymogeenisia soluja ja siihen vaaditaan funktionaalinen MIST1 geenituote. Ruoansulatusentsyymejä erittävät pääsolut vaativat jatkuvaa regeneroitumista, mutta metaplasiassa , krsnisesa atrofiassa, syöpää edeltävissä leesioissa, tämä normaalitapahtuma on häiriintynyt. Ne solutapahtumat ja geneettiset tiet, mitkä ovat zymogeenisten solujen erilaistumisen taustalla, ovat vielä tarkemmin selvittämättä. Tässä artikkelissa tutkijat tunnistivat zymogeenien solujen erilaistumisen taustalta bHLH transkriptiotekijän MIST1. Se on siis potentielli säätelytekijä zymogeeneille soluille. Hiirikokeita tehtiin (Mist(-/-) hiirellä ja verrattiin kontrolliin. Tässä mallissa zymogeenisoluprogeniittorit ovat ensin sivusoluja (neck cells) gastrisen yksikön proliferatiivisessa vyöhykkeessä ja niistä tulee transitionaalisia soluja, joissa on piirteitä sekä entsyymiä erittävästä zymogeenistä että musiinia erittävästä sivusolusta, kun ne migroituvat gastrisen yksikön kaula-alueen - basaalialueen välivaiheille. Sen jälkeen ne nopeasti erilaistuvat kypsiksi zymogeenisoluiksi kun ne saapuvat pohjaan. Mist(-/-) sivusolut erilasituivat normaalisti, mutat symogeenisolut kypsässä basaaliosan gastrisessa yksikössä ilmensivät monia apikaalisia sytoplasmisia rakenne epänormaaliuksia. Tämä defekti terminaalisten zymogeenien solujen diferentiaatiossa assosioituu myös lisääntyneeseen trqansitionaalisten solujen paljouteen, erikoisesti myöhäisvaiheen transitionaalisten solujen määrään ja niillä on piirteitä epäkypsistä zymogeeneista soluista. Tässä tutkijat esittivät in vivo järjestelmän zymogeenisten solujen erilaistumisen analysoimiseksi esittäen molekulaarisen näytön zymogeenisolujen erilaistumisesta sivusolu (neck cell) progeniittoreista; he ovat tunnsitaneet Mist1 geenin ensimmäisenä geeninä, jolla on osuutta tässä kliinisesti tärkeässä prosessissa. .
- Development. 2007 Jan;134(1):211-22. The maturation of mucus-secreting gastric epithelial progenitors into digestive-enzyme secreting zymogenic cells requires Mist1.
Continuous regeneration of digestive enzyme (zymogen)-secreting chief cells
is a normal aspect of stomach function that is disrupted in
precancerous lesions (e.g. metaplasias, chronic atrophy). The cellular
and genetic pathways that underlie zymogenic cell
(ZC) differentiation are poorly understood. Here, we describe a gene
expression analysis of laser capture microdissection purified gastric cell
populations that identified the bHLH transcription factor Mist1 as a
potential ZC regulatory factor. Our molecular and ultrastructural
analysis of proliferation, migration and differentiation of the gastric unit in Mist1(-/-) and control mice supports a model whereby wild-type ZC progenitors arise as neck cells in the proliferative (isthmal) zone of the gastric unit and become transitional cells (TCs) with molecular and ultrastructural characteristics of both enzyme-secreting ZCs and mucus-secreting neck cells as they migrate to the neck-base zone interface. Thereafter, they rapidly differentiate into mature ZCs as they enter the base. By contrast, Mist1(-/-) neck cells differentiate normally, but ZCs in the mature, basal portion of the gastric
unit uniformly exhibit multiple apical cytoplasmic structural
abnormalities. This defect in terminal ZC differentiation is also
associated with markedly increased abundance of TCs, especially in
late-stage TCs that predominantly have features of immature ZCs. Thus,
we present an in vivo system for analysis of ZC differentiation, present
molecular evidence that ZCs differentiate from neck cell progenitors and identify Mist1 as the first gene with a role in this clinically important process.
- PMID:
- 17164426
- DOI:
- 10.1242/dev.02700
- [Indexed for MEDLINE]
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar