Mahalaukun anatomiasta

https://en.wikipedia.org/wiki/Foveolar_cell

• Maha (ventricle) http://www.solunetti.fi/fi/histologia/maha_1/

Mahalaukku on ruoansulatuskanavan ontelo  (cavity, lumen), joka toimii ruokavarastona ja ruokasulan annostelijana suoleen. Mahassa ruokaan sekoittuu mahanestettä, jolloin ruoka muuttuu juoksevampaan muotoon, ja muodostuu ns. ruokasula. Selkärankaisten mahalaukun etupäähän aukeaa ruokatorvi (oesophagus)  ja loppupäästä mahaportin (pylorus)  kautta alkaa ohutsuoli (duodenum).

 Vatsalaukku voidaan jakaa anatomisesti neljään eri osaan, jotka ovat mahansuu (cardia), mahanpohjukka (fundus ventriculi), runko-osa (corpus ventriculi) ja mahanporttiosa (pars pylorica).

Mahalaukun (ventricle)  seinämän rakenteessa voidaan erottaa yksinkertaisen lieriöepiteelin päällystämä limakalvo (mucosae), limakalvonalaiskerros (submucosae), ulompi lihaskerros (muscularis externa) ja uloimpana herakalvo (tunica serosa).

 Limakalvo ja limakalvonalaiskerros poimuttuvat vatsalaukun ollessa tyhjä mahdollistaen vatsalaukun laajentumisen täyttymisen seurauksena. 

Vatsan sisäpinnan limakalvo muodostaa kuopakkeita (foveolae, pits) mahanpohjukan (fundus)  ja maharungon (corpus)  alueella, joiden pohjalle maharauhaset (gastric glands)  avautuvat. 

Maharauhasten (Gastric glands)  solutyyppejä (celltypes) ovat katesolut (parietal cells), pääsolut (chief cells), sivusolut (neck cells)  ja enteroendokriiniset solut (enterocromaffin cells and  G-cells ). Katesolut tuottavat suolahappoa (HCL) , pääsolut pepsiinin esiastetta (pepsinogen), sivusolut limaa (mucins)  ja enteroendokriiniset solut ruuansulatusta sääteleviä hormoneja ( histamine;   gastrin) .

 Limaa erittävistä foveolaarisista soluista   soluista otin oman sitaattinsa englanniksi.

Foveolaariset solut eli  pinnalliset limasolut  tuottavat mukuslimaa, joka peittää mahalukun sisäpintaa suojaten sitä mahahapon korroosiovaikutukselta. Nämä  pinnalliset  limasolut verhoavat  mahalimakalvoa ja  niistä  sivusolut ( neck cells)  sijaitsevat  gastristen  rauhasten kaulaosan  syvennyksien seinämissä. Syvennysten aukot  mahan onteloon päin ovat nimeltään foveola, kuopakkeita (pits) , joissa näkyy  ne foveolaariset pinnallisemmat limasolut. Mahalaukun limaa erittävät solut voidaan tyypiltään histologisesti  erottaa suolen gobletin soluista.

• Foveolar cells or surface mucous cells are mucus-producing cells which cover the inside of the stomach, protecting it from the corrosive nature of gastric acid. ^[a] These cells line the gastric mucosa (mucous neck cells are found in the necks of the gastric pits). The mucus-secreting cells of the stomach can be distinguished histologically from the intestinal goblet cells, another type of mucus-secreting cell. 

•  The mucous membrane that lines the inner wall of the stomach has a set of microscopic features called gastric glands which, depending on the location within the stomach, secrete different substances into the lumen of the organ. The openings of these glands into the stomach are called gastric pits, or foveolae, which foveolar cells line in order to provide a protective alkaline secretion against the corrosive gastric acid.^[1]

 Foveolaariset solut reunustavat  mahalaukun sisäpintaa ja  gastrisia kuopakkeita (foveolae, pits) ja  gastristen rauhasten huippuosia: rauhasten kaulaosaa.
 Foveolaariset limasolut  ovat yksinkertaista lieriöepiteeliä ja ne ovat korkempia kuin leveytensä. Riippuen siitä, missä ne sijaitsevat, ne voidaan jakaa kahteen ryhmään:  pinnalliset  limasolut  jotka verhoavat  pintaa ja gastrisia kuopakkeita  sekä  mukoosit sivusolut, jotka ovat osa gastristen rauhasten  kaulaosista  katesolujen (parietaalisolujen )  ohella

• Foveolar cells line the surface of the stomach, the gastric pits, and the top part of gastric glands: the neck. They constitute a simple columnar epithelium, as they form a single layer of cells and are taller than their width. Depending on their location, foveolar cells can be divided in two groups: surface mucous cells, which line the surface and the gastric pits; and mucous neck cells, which are a part of the neck of gastric glands along parietal cells.^[1]:257

 Pinnan limasoluissa (surface  foveolar celles) on suuria määriä limajyväsiä niiden kärkipinnoissa ja niistä lähtee  mahaonteleen päin projisoituvia  mikrovilluksia. Musiinit ovat isoja glykoproteiineja, jotka antavat limalle geelimäisiä piirteitä.  Foveolaarisen solun erite on luonteeltaan anionista. Musiinijyvien  alla pinnan limasoluissa on Golgin laite, tuma (nucleus)  ja pieni määrä karkeaa endoplasmista retikulumia (rER).
Limaaerittävät sivuolut ( neck cells) sijaitsevat gastristen rauhasten  sisällä ja ne ovat sirotautuneet  katesolujen (parietaalisolujen) väliin. Nämä sivusolut (neck cells) ovat lyhempiä kuin   vastaavat pinnalliset  limasolut ja niissä on vähempiä määriä musiinijyväsiä kärkipinnoillaan.

• Surface mucous cells have large quantities of mucin granules in their apical (top) surface and project short microvilli into the lumen of the stomach.^[1]:257 Mucins are large glycoproteins that give the mucus its gel-like properties.^[2] As mucins are lost during routine histology preparation, they stain pale, but if preserved correctly the cells stain strongly with special techniques like PAS or toluidine blue, the last representing the anionic nature of foveolar cell secretions. Below the mucin granules, surface mucous cells have a Golgi apparatus, the nucleus, and small amounts of rough endoplasmic reticulum.^[3]:577 Mucous neck cells are located within gastric glands, interspersed between parietal cells. These are shorter than their surface counterpart and contain lesser quantities of mucin granules in their apical surface.^[3]:5

 Se lima, mitä nämä solut tuottavat, on äärimmäisen tärkeä, koska se estää, että mahalaukku ei itseänsä sulata. KAtesolut eli parietaalisolut tuottavat vahvaa suolahappoa ( HCl), joka vaurioitaa soluja.  Mahalaukun pääsolut (Chief cells)  tuottavat pepsinogeeniä, joka aktivoituu  pepsiinientsyymiksi suolahapon vaikutuksesta. pepsiini taas on proteaasi, valkuaista pilkkova entsyymi ja sekin voi vaurioitaa mahalaukkua.  Jota tällaista autodestruktiota ei tapahtuisi,  mahalaukussa on limaneritystä ja bikarbonaattijonien (HCO3-)  eritystä. Näitä  erittyy foveolaarisista soluista. 
Lima  sallii  yli pH4  asteisen happamuuden läpäisyn , mutta alle pH4- asteiseen   happamuuteen kosnentroitunut  suolahappoa ei pääse liman läpi. Tälla on nimenä  "viscous fingering". Täten  foveolaariset solut voivat  pumpata  ulos  gastrisesta rauhasesta runsaastikin happoa, mutta heti kun happo on  saapunut mahaonteloon, se estyy palautumasta  takaisin  rauhaseen päin.

•  The mucus produced by these cells is extremely important, as it prevents the stomach digesting itself.^[4] Parietal cells produce potent hydrochloric acid, which damages cells. Gastric chief cells produce pepsinogen, which is activated by the acid to form pepsin. Pepsin is a protease that can digest and damage stomach cells. To prevent these disastrous effects, mucus and bicarbonate ions (HCO₃⁻) are secreted by the foveolar cells.

• The mucus allows the acid at pH above 4 to penetrate lining, but below pH 4 (i.e. when acid is more concentrated) the acid cannot penetrate the mucus. This is called viscous fingering.^[5] Thus the foveolar cells can pump out a lot of acid, but acid once in the lumen of the stomach is prevented from returning.