SYÖPÄSOLUN BIOLOGIASTA
Normaali
solunjakaantuminen (mitoosi) kuten edellä solusyklistä on koetettu selventää, on tiukasti
säätynyt ja mitä tarkimmin koordinoitu prosessi. Mutta jos solut
pääsevät livistämään näistä tarkoista kontrolleista, ne
voivat alkaa jakaantua villisti, kontrolloimattomasti, ja niitä
alkaa kertyä ja jos kertymä saa hallitsematta jatkua, muodostuu
tuumori, kasvannainen.
Tuumorit eli
kasvannaiset (animaalisen kehon kasvit) luokitellaan kahteen luokkaan: hyvänlaatuisiin
tuumoreihin, jotka eivät haittaa millään talvalla naapurisoluja
tai kudoksia, ja pahanlaatuisiin tuumoreihin, jotka ovat kovin
invasiivisia, lähikudoksiin tunkeutuvia, ja voivat levitä kautta
kehon (metastasoida) .
Hyvänlaatuinen on latinaksi benigni ja
pahanlaatuinen on maligni. Kun puhutaan syövästä, tavallisimmin
tarkoitetaan maligniteetteja, pahanlaatuisia kasvannaisia. Mutta on
benignia tuumoria , joka voi käyttäytyä siten, että se on malignia kasvua, pahanlaatuista, jos se esim tukkii kasvullaan jonkin
tärkeän reitin kuten jonkin verisuonen tai kasvupaineellaan
vikuuttaa muuta vitaalia elintä, kuten aivokudosta kallonluun peräänantamattomassa kehiössä.
Normaalin solun
muuttuminen (transformaatio) pahanlaatuiseksi soluksi on eräänlainen
evolutionaalinen prosessi- evoluutio käsittää ajtkuvaa valiutumista .
Siihen kuuluu somaattisen solun DNA:ssa
tapahtuvaa jatkuvaa muuntumisten hankintaa ja sitten näiden
muuntumisten selektiota, valiutumista sitten, että solu hankkii
itselleen joitain etuja, esim ravinnonsaantimahdollisuuksia.
Genomisia
muuntumisia tapahtuu luonnostaankin kautta koko genomin, joka päivä, joka tunti ja joka sekuntti, kuitenkin
vain murto-osa muuntumisista on edullisia tuumorin kasvulle.
Sellaiset muutokset kohdistuvat tyypillisesti kahteen eri
geeniryhmään Box1- geeneihin (proto-onkogeenit, kasvun edistäjägeenit) ja
Box2-geeneihin (tuumorisuppressorigeenit, kasvunjarrutajageenit).
Box1-geenit
ovat sellaisia geenejä, jotka koodaavat solun
jakaantumista edistäviä proteiineja. Normaalimuodossaan
ne ovat proto-onkogeenejä. Mutta jos ne muuntuvat jostain syystä
ja alkavat stimuloida esiin liikaa tapahtuvaa tai nopeutunutta solun jakaantumista,
niitä sanotaan onkogeeneiksi, sellaisiksi
proto-onkogeeneiksi, joissa on ”gain of function”-muutosta, on
hankittu lisää funktiokykyä.
Onkogeenejä on luokiteltu useaan eri ryhmään:
1. Kasvutekijät (Growth factors)
2. Reseptorityrosiinikinaasit (Receptor tyrosine kinases) RTKs
(ESIM. HER1/EGFR; HER2/RBB2)
3. Transkriptiotekijät (Transcription factors) (ESIM. ETS, MYC)
4. GTPaasit (GTPases) (ESIM. Ras- geenit KRAS, NRAS, HRAS)
Box2 geenit
taas ovat tuumorisupressiogeenejä (tumor suppresors), ne
estävät , jarruttavat, inhiboivat, solun kasvua ja jakaantumista.
Ne geenit koodaavat proteiineja, jotka toimivat jarrun tavoin
fundamentaalisessa solusyklissä. Jos tällaisia tärkeitä,
varsinkin joka kontrollikohdissa tarvittuja proteiineja koodaavia
geenejä, mutatoituu, saattaa tuottua sellaisia proteiineja, jotka
ovat menettäneet tärkeän jarrutuskykynsä ja silloin solu pääsee
jarruttamatta ohi kontrollikohdan/kohdat ja niin solu pääsee
kasvamaan liikaa. Näitä mutaatioita sanotaan ”loss of function”
mutaatioiksi, funktionmenetysmutaatioiksi.
Näiltä genomi on
suojautunut siten, että yksikin normaali geenikopio tällaista
suppressiogeeniä jo riittää säätämään solunjakautumisen.
Mutta jos kumpikin geenikopio on mutatoitunut, solusyklin jarru ei
enää toimi ja solu voi alkaa villisti proliferoitua.
Tuumorisuppressiogeenit
ajetaan kolmeen pääluokkaan
1. Antionkogeenit
(Anti-oncogenes) (ESIM. CDKN2A, RB1)
2. DNA-vaurion
kontrollikohtien geenit (DNA damage checkpoint genes) (ESIM. TP53)
3. Kaitsijageenit
(Caretaker genes) (ESIM. BRCA1)
Sitten kun solusykli on tapahtunut ja yksi uusi solu jatkaa individuellia elämäänsä:
Asetan tähän tärkeän kuvan promoottorikohdasta, josta määrätyy, mikä DNA-geenikoodikohta aletaan kirjoittaa RNA-muotoon proteiiniksi toteuttamista varten.
Promoottorimoduli
Tästä seuraa normaalisolussa monta kontrollia DNA-tasosta alavirtaan eukaryoottisessa solussa proteiinien valmistuksessa.
1. Transkription kontrolli
2. Primääri-mRNA:n prosessoinnin kontrolli
3. mRNA-lähetetään tumasta solulimaan ja tämä kuljetus ja paiakallistaminen sytoplasmassa on kontrollin alainen
4. Translation kontrolli
5. Tarvittaessa inaktiivin mRNA:n hajoituksen kontrolli
5. Translatoidun proteiinin kontrolli
6. Proteiinin aktiivisuuden kontrolli .
Syöpäsolulla on kaikissa näissä vaiheissa omia tyypillisiä piirteitään. niistä erikseen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar