Nykyajan sodankäynti on älyjen kaksintaistelua digitaalisella tantereella

eikä vie vain älyjen vaan älykkäämpien toteuttamisten voittoon lopulta.
Kun nyt ollaan näin älykkäitä maailmassa, olisi odotettavissa, että älyjen huipulla alkaakin  tuhoamisia vähentävä suuntaus ja toisen älykkään sietämisen   lisääntyminen, mistä  ihmiskunta- resurssit ja kyvyt alettaisiin suunnata   alkuperäistarkoituksiin, joista  Genesis 1 mainitsee. Siitähän   hyvästä globaalisesta vallintaoikeudesta  ollaan  langettu itsevalittuun  globaaliseen tuhoamisoikeuteen.  vaikuttaa siltä että jopa kriminelleissä piireissä tämän alueen älynlaitteiden kehitys versoaa  aivan alkuvoimaisella tavalla, niin että valtiollisen puolustuslaitoksen  täytyy alkaa kylvää tiedonjyvää  julkisella  kyntösaralla ja   viskoa siementä  uustestamentilliseen tapaan kaikkialle ja toivoa että jossain viriää hyvää nisunjyvää.

Tänään hain netistä " tutkahäirinnän ja maavälkkeen" hakusanalla periaatteita, joilla  tutkafunktio häiriintyy- mikä on tietysti katastrofaalinen asia- niin
löysin tällaisen  ison  e-kirjan ihan  suomenkielellä!!!
Esipuheesta jo  saa valaisevan  orientoitumisen. Kirja oikein vahvalla kädellä pyrkii saamaan yleistiedon nisunjyväksi  näitä sähkömagneettisen (EM)- maailman asioita. Nettisivuja on miltei 500 joten asiasta kiinnostuneen tiedonnälkä ei  jää  tyydyttämättä.
Moni maapallolla   tosin ensin joutuu taistelemaan  tämän EM- taistelukentän  negatiivisia puolia  vastaan ja sitten vasta on aikaa lukea  "näkymättömän,   alien- maailman"  tapahtumien  teoriasta.  Sitähän EM- maailma on kunnes  sen tietopuolisesti käsittää.

http://www.oh3ac.fi/DigTstK%203.%20painos%20verkkoversio.pdf

•  SITAATTI  ESIPUHEESTA
  
  Kosola & Solante: Digitaalinen taistelukenttäESIPUHE
  Digitaalinen taistelukenttä – informaatioajan sotakoneen tekniikka on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää nykyaikaisen digitaalielektroniikkaan perustuvan sotakoneen toimintaa ja rakennetta. Digitaalinen taistelukenttä muodostuu fyysisesti hajautetuista tietojärjestelmistä, tiedustelu-, valvonta-, johtamis- ja asejärjestelmäalustoista ja yksittäisistä taistelijoiden järjestelmistä, reaaliaikaisesta alustakohtaisesta tiedonvälitysjärjestelmästä, lähes reaaliaikaisesta tietoliikennealustasta sekä näiden muodostaman verkon avulla luodusta tilannetietoisuudesta ja taistelutilan hallinnasta.
  Aihepiirin laajuuden ja käytettävissä olevan sivumäärän rajallisuuden vuoksi kirjassa on pyritty keskittymään järjestelmäkokonaisuuden ymmärtämisen ja suorituskyvyn arvioimisen kannalta olennaisiin asioihin. Kirjassa tarkastellaan nykyisen ja tulevaisuuden taistelukentän
  järjestelmiä painopisteen ollessa sähkömagneettisessa spektrissä, erityisesti siinä miten sähkömagneettista spektriä voidaan hyödyntää taistelussa, miten sen kautta voidaan hyökätä vihollisen järjestelmiä ja toimintaa vastaan ja miten vihollisen käyttämiltä sähkömagneettista spektriä hyödyntäviltä järjestelmiltä voidaan suojautua.
  Kirjassa on pyritty korostamaan järjestelmätason näkökohtaa. Kirjan  tavoitteena on se, että lukija ymmärtää eri järjestelmien ja tekniikoiden toimintaperiaatteen sekä olennaiset suorituskykyyn vaikuttavat fysikaaliset vuorovaikutussuhteet. Järjestelmien suunnittelussa ja analysoinnissa on olennaista kyetä näkemään järjestelmän toiminnan kannalta keskeiset suorituskykyyn vaikuttavat vaatimukset sekä muodostamaan käsitys niiden realistisuudesta ja vaikutuksesta kokonaiskustannuksiin. 
  Arvioitaessa järjestelmän suorituskykyä on kyettävä muodostamaan matemaattinen näkemys järjestelmän toiminnasta; mikä on sen suurin teoreettinen suorituskyky, mihin nykytekniikalla korkeintaan päästään, mikä on järjestelmäkokonaisuuden suorituskyvyn heikoin lenkki, miten vihollinen pyrkii heikentämään järjestelmän suorituskykyä ja mikä on todennäköinen käyttöön otetun järjestelmäkokonaisuuden suorituskyky.  Järjestelmätekniikassa matematiikka on vain työkalu, ei itsetarkoitus. Tämän mukaisesti emme ole katsoneet tarpeelliseksi johtaa kaavoja tai erikseen todistaa niitä oikeiksi. Olemme pyrkineet valitsemaan sellaisia kaavoja, jotka ovat matemaattisesti niin yksinkertaisia, että niitä voidaan käyttää yksinkertaisella laskukoneella.
  Approksimoivien kaavojen käyttö järjestelmätasolla yleissuunnittelussa on sitäkin perustellumpaa, kun otetaan huomioon ne monet epävarmuudet ja lähtöarvojen epätarkkuudet, jotka vaikuttavat järjestelmän toiminnan arvioimiseen. Yksityiskohtaisessa analysoinnissa ja toteutuksen suunnittelussa on luonnollisestikin käytettävä tarkempia menetelmiä. 
  Kolmas painos sisältää joitakin tarkistuksia toiseen painokseen. Kolmannen painoksen laadinnassa on pyritty lisäämään teoksen luettavuutta toisaalta lisäämällä kuvia ja esimerkkejä ja toisaalta karsimalla sellaisten alueidenkäsittelyä, joita ei ole käytetty opetuskäytössä tai joiden osalta tekninen kehitys on ajanut ohitse. Helsingissä 20.12.2013".