Mtä eri säteilyistä voi mitata? Miten annos mitataan?

Säteilyssä suurimamksi osaksi on kyse nisitä näkymättömsitä asiosita. miten näkymättömiä mitataan ja varsinkin niiden annosvaikutuksia.  vain minimaalinen osa sähkömagneettistä kenttää on ihmiselle näkyvissä, Nuo sateenkaaren värit ja  valossa näkyvät asiat. Ne näkyvät koska ne heijastavat jotakin väriä, jonka voi havaita.
Duodecim  esitti  säteilystä  lyhyen  ydinpakkauksen ja  keotan saada sen  siteerattua kokonaan tähän.
https://www.koulunterveyskirjasto.fi/aihe/opettajalle-ja-opiskeluhuollolle/tyosuojelun-perusteet/typ00058 

Työsuojelun perusteet

19.4.2011

Rauno Pääkkönen

• Ionisoiva säteily
• Ionisoimaton säteily
• Säteilyn mittaaminen

• Säteilyn torjunta

Ionisoiva ja ionisoimaton säteily

Säteilyt jaetaan ionisoivaan ja ionisoimattomaan säteilyyn. Ionisoivaa säteilyä ovat röntgensäteily, gammasäteily ja radonsäteily. Ionisoimatonta säteilyä ovat esimerkiksi ultraviolettisäteily, lasersäteily, infrapunasäteily, mikroaaltosäteily sekä sähkömagneettiset kentät. Terveyshaittoja aiheuttavaa ionisoivaa säteilyä voi esiintyä esimerkiksi ydinvoimalassa, röntgentutkimuksissa tai radioaktiivisia aineita käsiteltäessä. Hitsaussaumojen laadun tarkastamiseen voidaan käyttää röntgen- tai gammasäteilyä.

käsitteet
säteilyannos	saatu ionisoivan säteilyn annos, millisievert (mSv)
tehotiheys	tavallisesti ionisoimattoman säteilyn voimakkuutta kuvaava suure, watti/m2 (W/m2)
absorptionopeus (SAR)	kehoon imeytynyt ionisoimaton säteily, joka lämmittää kehoa
virtatiheys	sähkömagneettisen kentän aiheuttama kehossa liikkuvan sähkövirran määrää kuvaava suure, milliampeeri/ m2 (mA/m2)

Ionisoiva säteily

Säteilyturvakeskuksen mukaan ionisoivaa säteilyä käyttää noin 10 000, ja lisäksi asennus- ja huoltotöissä sen kanssa voi joutua tekemisiin 1 000 työntekijää. Ionisoivan säteilyn käyttö on lähes aina luvanvaraista. Säteilyturvakeskus (STUK)  myöntää hakemuksesta turvallisuusluvan, jossa määritellään tarkoin ehdot sille, miten ja missä ionisoivaa säteilyä saa käyttää. Luvassa määritellään myös säteilyn käytöstä vastaava johtaja, jonka on täytettävä tietyt pätevyysvaatimukset. Säteilyturvakeskus tekee tarkastuksen säteilyn käyttöpaikalla.

Altistumisraja

Työpaikalla ionisoivan säteilyn lähteet ja kuljetuspakkaukset pitää merkitä varoitusmerkein (SFS 4016). Joitakin vaaratilanteita on Suomessa syntynyt esimerkiksi tulipalon jälkeen tapahtuneen vaurioituneen laitteen siirron ja teollisuudessa tehtävien röntgenkuvausten yhteydessä. Ionisoivaa säteilyä käyttävien työntekijöiden annosvalvonta on tarkasti säädeltyä. Ionisoivalle säteilylle altistuvan työntekijän tehollinen annos ei saa olla yli 20 mSv vuodessa viiden vuoden aikana eikä minkään vuoden aikana yli 50 mSv.

Ionisoimaton säteily

Ultraviolettisäteily

Ultraviolettisäteilyn (UV) merkittävin altistaja työssä on hitsauksen valokaari, mutta merkittäviä lähteitä ovat myös auringonvalo, solariumit sekä osa laserlaitteista. Ultraviolettisäteilyä esiintyy myös elintarviketeollisuudessa ja graafisessa teollisuudessa (bakteerituholamput, painovärien kuivatus, kuvien valotus). Altistumista koskeva säännös rajaa silmään tai iholle kohdistuvan painotetun energiatiheyden alle 50 J/m² vuorokaudessa (STMp 1474/1991). Ultraviolettisäteily aiheuttaa parikymmentä ammattitautia vuosittain (ns. hitsarin silmiä) ja siihen liittyy myös ihosyöpävaara.
Ultraviolettisäteilyn työhygieeninen riskinarviointi perustuu silmän sarveiskalvon tulehdusvaaran ja minimieryteeman eli ihon punoituksen kynnysarvoihin, joiden perusteella on laadittu ultraviolettisäteilyn aallonpituuspainotus. Näillä ja muilla perusteilla on laadittu tehotiheyden ja sallitun päivittäisen altistumisajan käyrä ja altistumisen raja-arvo (ACGIH 2008). Ultraviolettisäteilyn aiheuttama ihon palamis- ja ruskettumisherkkyys riippuu voimakkaasti ihotyypistä. Ultraviolettisäteilyn aiheuttama melanooman ilmaantuvuus (100 000 ihmistä kohti) on lisääntynyt kahdesta kuuteen viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Ihon sietoon liittyvät muuttujat yhdistetään tavallisesti auringonvaloon ja ulkotyöhön, mutta työelämän altistukset esimerkiksi graafisessa teollisuudessa tai elintarvikealalla voivat olla samanlaiset. Käytännössä vaaranarviointi etenee ultraviolettisäteilyn mittauksesta tai laskennasta tehotiheyden ja altistumisajan kautta riskinarviointiin.

Sähkömagneettiset kentät ( Elektromagnetic fields )

Sähkömagneettisten kenttien käytön sovelluksia ovat induktiouunit, radio- ja puhelinliikenne, liimankuivaus, muovinsaumaus, ruuan lämmitys, tutkat, NMR-tutkimus ja UKW-hoidot. Mikroaaltosäteily aiheuttaa silmävammoja tehotiheyden ollessa yli 1 000 W/m². Ammatillisen altistumisen ohjearvo on 10 W/m². Se voi ylittyä niillä taajuusalueilla, joilla keho ei absorboi lämpöä samassa määrin kuin suurtaajuusalueella.
Sähkömagneettikenttien terveysvaikutuksia on viime vuosina pohdittu runsaasti. Eri maissa noudatettavat raja-arvot perustuvat lämpövaikutuksiin ja kehonsisäisiin virtatiheyksiin (esim. 10 mA/m²). Lämpövaikutuksia luokitellaan toisaalta koko kehon absorptionopeuden (SAR_wb) tai paikallisen absorptionopeuden (SAR_loc) avulla. Kansainvälinen ei-ionisoivan säteilyn järjestö ICNIRP on julkaissut ohjearvot värähteleville sähkö- ja magneettikentille taajuusalueella 1–300 GHz. Samoin Euroopan unionissa on hyväksytty direktiivi 2004/40/EY, joka harmonisoidaan mahdollisesti muutettuna suomalaiseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella vuonna 2012. Sähkö- ja magneettikenttiä arvioitaessa on muistettava niiden aiheuttamat välilliset laitehäiriövaarat esimerkiksi lentokoneen navigointilaitteistossa, sairaalan laitteissa tai sydämentahdistimissa. Näin voi syntyä myös suuronnettomuuden vaara.

Lasersäteily

Lasersäteily voi aiheuttaa myös tapaturmanluonteisia vammoja silmiin tai iholle. Siksi laserlaitteet on turvaluokitettu mahdollisten riskien mukaan luokkiin 1, 1M, 2, 2M, 3R, 3B ja 4. Luokkiin 3B ja 4 kuuluvat laserlaitteet voivat suoraan osuessaan tai jopa heijastuessaan kirkkaista pinnoista aiheuttaa pysyviä vaurioita verkkokalvolla.

Säteilyn mittaaminen

Säteilyä mittaavat yleensä asiantuntijat. Tilannetta selvitettäessä pohditaan säteilyn käyttöä, altistumista, koneita ja laitteita, toimintataajuutta, torjuntaa ja suojautumista sekä lisäselvityksen tarvetta. Säteilyvaarojen hallinta lähtee säteilyn luonteen ja vaarojen arvioinnista.

Säteilyn torjunta

Tyypillisesti optisten säteilyjen vaaraa hallitaan koteloimalla säteilylähde silmien ja ihon suojaamiseksi, estämällä säteilyn pääsy työskentelyalueille tai viime kädessä suojaamalla työntekijä mm. suojalaseilla, käsineillä, vaatetuksella tai suojaverhoilla. Sähkömagneettisten kenttien osalta käytetään myös erilaisia kotelointitekniikoita ja säteilyn leviämisen estämistä. Säteilyiden hallinta on kuitenkin useimmiten asiantuntijatyötä, jolloin jo koneenvalmistaja huolehtii säteilysuojauksesta. Työpaikoille kuitenkin rakennetaan säteileviä järjestelmiä erikoistarkoituksiin, jolloin myös työpaikalla saatetaan joutua pohtimaan torjuntamahdollisuuksia.