Kehon sisäisen altistumisen arvioinnista , dosimetriasta yleistä

LÄHDE. STUK.  K Jokela.  Sähkömagneettiset kentät. Sivu 60
 

3.1. Yleistä dosimetriasta 

Kudoksissa vaikuttava sähkökenttä Ei, virrantiheys J ja ominaisabsorptionopeus SAR ovat tärkeimmät kehon sisäiset altistumissuureet, joista sähkömagneettisten kenttien biologiset vaikutukset määräytyvät.

Keskeinen ongelma on siinä, miten kehon sisäiset kentät määräytyvät ulkoisista kentistä.

Täysin samanlaisissa ulkoisissa altistumisolosuhteissa voi syntyä täysin erilainen kehon sisäinen altistuminen riippuen riippuu kehon

muodosta, koosta, johtavuudesta ja kehon asennosta kenttään nähden.

Tähän kehon sisäisen altistumisen arviointiin käytetään dosimetriaa

Mikroskooppisessa dosimetriassa tavoitteena on saada tietoa kenttien hieno- jakaumasta, jotta päästäisiin pureutumaan kenttien biologisiin ja biofysikaalisiin vuorovaikutusmekanismeihin solu- ja molekyylitasolla.

Mikroskooppisen dosimetrian tutkimus auttaa myös ymmärtämään, miten

erityyppisten kudosten ja solujen rakenne vaikuttaa kudosten keskimääräisiin sähköisiin ominaisuuksiin eri taajuuksilla.

Makroskooppisessa dosimetriassa tutkitaan kenttien keskimääräistä jakaumaa äärellisessä tilavuudessa, joka tyypillisesti on muutaman kuutio-

millimetrin kokoinen. Tässä tilavuudessa kudosten hienorakenteen vaikutus on pääosin tasoittunut. Miltei kaikki käytännön dosimetriset mittaukset ja laskut tehdään makroskooppisessa mittakaavassa