22.10.2017. Koska oikeastaan en tiennyt mitään näistä peroxiredoxiineista, keräsin yhteen kuudesta geenistä tiedot tähän blogiin kerralla, että ei sitten tarvitse uudestaan kaukaa hakea. minulla oli merkintöjä vain tiod´redukxiinijärjestelmästä, koska se mainittiin k-vitamiinisyklin ohessa. Samoin glutationiperoksidaasista on jonkinv eran tietoa.
Nyt kerron abstraktista, jonka löysin viime viikolla Biomedisiinisestä kirjastosta.
PEROXIREDOXINS IN REDOX SIGNALING AND AGING.
Väittelijänä on Friederike Roger ja teesi on kemian ja molekyylibiologian instituutissa tehtyä ja luonnontieteellisessä tiedekunnassa Göteborgissa.
Peroxiredoxiinit tunnistettiin ensin H2O2- scavenger proteiineina, mutta niillä on havaittu myös genomia suojeleva funktio, ne toimivat kuin kaitsijaproteiinit (chaperones) , niillä on osaroolia myös kirkadisessa rytmissä. ja ne osallistuvat REDOX-signalointiin.
Tässä väitöstyössä tutkija keskittyi selvittämään taustamekanismeja siihen, miten peroxiredoxiinit välittävät organismin eliniän pitenemistä ( life span extension) ja mikä niiden osuus on REDOX-signaloinnissa.
Hän tekee tutkimuksensa hiivasolussa Saccharomyces cerevisiae , jonka peroxiredoxinista Tsa1 hän tekee tieteellisiä johtopäätöksiä.
Tutkijaryhmä päätteli, että Tsa1.n vaikutus eliniän pitenemiseen ei johdu lisääntyneestä genomisesta stabiiliudesta, vaan Tsa1 rekrytoi molekyläärisiä kaitsijaproteiineja oksidatiivisessa stressissä syntyviin proteiiniaggrekaatteihin ja vähentää ikääntymisen myötä kertyvien aggrekoituvien proteiinien määrää, mutta tämäkin toiminta pystyy vain rajallisesti vaikuttamaan eliniän pitenemistä, sillä mutatoitunut solu, joka ei pystynyt muodostamaan kaitsijaproteiineja, saattoi silti omata normaalin eliniän. Sensijaan sellainen REDOX-signalointi, joka vähentää proteiinikinaasi PKA:n aktiivisuutta Tsa1- välitteisen oxidaation välityksellä, näyttää vastaavan eliniän pitenemisestä.
Mielenkiintoinen havainto oli,, että hiivassa oli sama signaalitie käytössä solun reagoidessa valostressiin. Illuminaation aikana muodostuu vetyperoxidia konservoidulla peroxisomaalisella oxidaasilla ja se johtaa lisääntyneeseen Tsa1-REDOX-sykliin. Silloin Tsa1 vähentää PKA-aktiivisuutta, jolloin jatkossa salliutuu transkriptiotekijöiden Msn2 ja Msn4 translokoituminen nukleukseen indusoimaan stressiin vastaavien geenien transkriboitumista.
Nämä tiedot selvittävät tärkeän näkökohdan peroxidaasien roolista kirkadisessa rytmissä, nimittäin ne välittävät organismin vastetta valolle.
Väitöstilaisuus on edessäpäin marraskuun 3. päivä kemian ja molekyylibiologian instituutissa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar