Leta i den här bloggen


måndag 23 oktober 2017

Väitöskirja peroxiredoxiineista 2017

22.10.2017. Koska oikeastaan en tiennyt mitään näistä peroxiredoxiineista, keräsin yhteen  kuudesta geenistä tiedot  tähän blogiin kerralla, että ei sitten tarvitse uudestaan kaukaa hakea. minulla oli merkintöjä vain tiod´redukxiinijärjestelmästä, koska  se mainittiin k-vitamiinisyklin ohessa.  Samoin glutationiperoksidaasista on jonkinv eran tietoa. 
 Nyt kerron abstraktista,  jonka löysin viime viikolla Biomedisiinisestä kirjastosta.
PEROXIREDOXINS IN REDOX SIGNALING AND AGING.
Väittelijänä on Friederike Roger ja  teesi on  kemian ja molekyylibiologian  instituutissa tehtyä ja luonnontieteellisessä  tiedekunnassa Göteborgissa. 

Peroxiredoxiinit tunnistettiin   ensin  H2O2- scavenger  proteiineina, mutta niillä on havaittu myös genomia suojeleva funktio, ne toimivat kuin kaitsijaproteiinit  (chaperones) , niillä on osaroolia  myös kirkadisessa  rytmissä. ja ne osallistuvat REDOX-signalointiin.

Tässä väitöstyössä tutkija keskittyi  selvittämään taustamekanismeja  siihen, miten peroxiredoxiinit välittävät  organismin eliniän pitenemistä ( life span extension) ja mikä niiden osuus on REDOX-signaloinnissa.

Hän tekee tutkimuksensa  hiivasolussa Saccharomyces cerevisiae , jonka peroxiredoxinista Tsa1 hän tekee tieteellisiä johtopäätöksiä.
Tutkijaryhmä päätteli, että  Tsa1.n  vaikutus eliniän pitenemiseen ei johdu lisääntyneestä genomisesta stabiiliudesta, vaan Tsa1 rekrytoi  molekyläärisiä kaitsijaproteiineja oksidatiivisessa stressissä syntyviin proteiiniaggrekaatteihin ja vähentää  ikääntymisen myötä kertyvien aggrekoituvien proteiinien määrää, mutta tämäkin  toiminta   pystyy vain rajallisesti vaikuttamaan   eliniän pitenemistä, sillä mutatoitunut solu, joka ei pystynyt muodostamaan kaitsijaproteiineja,  saattoi silti omata normaalin eliniän. Sensijaan sellainen REDOX-signalointi, joka vähentää proteiinikinaasi PKA:n  aktiivisuutta  Tsa1- välitteisen oxidaation välityksellä,  näyttää  vastaavan eliniän  pitenemisestä.

Mielenkiintoinen havainto oli,, että hiivassa  oli  sama signaalitie  käytössä solun reagoidessa valostressiin.  Illuminaation aikana muodostuu vetyperoxidia  konservoidulla peroxisomaalisella oxidaasilla ja se johtaa lisääntyneeseen Tsa1-REDOX-sykliin.  Silloin Tsa1  vähentää PKA-aktiivisuutta,  jolloin jatkossa  salliutuu   transkriptiotekijöiden Msn2 ja Msn4  translokoituminen nukleukseen indusoimaan stressiin  vastaavien geenien transkriboitumista.
Nämä tiedot selvittävät   tärkeän  näkökohdan peroxidaasien roolista kirkadisessa rytmissä, nimittäin ne välittävät  organismin  vastetta valolle.

Väitöstilaisuus on edessäpäin marraskuun 3. päivä kemian ja molekyylibiologian instituutissa.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar