Mol Immunol. 2014 Oct;61(2):100-9. doi: 10.1016/j.molimm.2014.06.011. Epub 2014 Jul 16. cC1qR/CR and gC1qR/p33: observations in cancer.
Peerschke EI1, Ghebrehiwet B2. Abstract
Primäärituumorin elossapysyminen ja kasvu riippuu suurresti kolmesta päätekijästä: immuunievaasiosta, angiogeneesistä ja metastasoitumisesta. Siis miten tuumori pystyy välttämään kehon immuunipuolustuksen ja miten se saa kehkeytettyä uutisverisuonia itseään varten ja miten se pääsee kehossa etenemään. Kehossa kasvava tuumorisolu on " modifioitunut oma itse"- nimittäin kehojärjestelmä tuntee oman itsensä omilla puolustussoluillaan eikä normaalisti tuhoa itseään- mutta tuumoreissa tämä "minä itse" on muuntunutta ja ilmentää suuren määrän modifioituja pintatunnusmerkkejä ( pinta-antigeenejä) ja ne voivat saada aikaan kehon vasta-ainetten muodostumista, kun keho saa vihiä, että ne eivät ole oikea "oma itse". Nyt pitäisi seurata näistä anti-tuumorivasta-aineista teoriassa kehon tehokkaan komplemenettijärjestelmän aktivoituminen ja kun komplementti herää havaittuaan "ei-itseä" olevan solun, se käynnistää vieraaksi tunnetun solun tuhoamisen "ystäviensä" kanssa ( kaikki komplementtitekijät tekevät tässä sekventiaalista yhteistyötä) Mutta käytännössä tämä ei aina sujukaan.
- The survival and growth of a primary tumor depends, by and large, on three major events: immune evasion, angiogenesis and metastasis. Tumor cells are "modified self", and as such express a plethora of modified surface antigens capable of inducing antibody production. Anti-tumor cell antibodies should, in theory, activate complement resulting in cell destruction. But this is not the case.
Syöpäsolut ovat evolutionaalisesti ihan kuin erilaiset patogeeniset mikro-organismit, joiden elossapysyminen riippuu isäntäsolun immuunipuolustuksen vältöstä ja ne ovat kehittäneet tässä evoluutiossa itselleen mekanismeja, joilla ne estävät isäntäsoluvälitteisen solutuhon joko pidättämällä kriittisiä säätelijämolekyylejä tai kaappaamalla isäntäkehon proteiineja varmistaen elossapysymisensä
- Akin to many pathogenic microorganisms whose survival depends on evading the immune system, cancer cells have also evolved diverse mechanisms to prevent host mediated cell destruction by either retaining critical regulatory molecules or by hijacking host proteins to ensure their survival.
Kalretikuliini, joka on tunnistavan komplementtitekijän C1q yksi reseptori (cC1qR) (CR = komplementtirfeseptori) saattaa omata tärkää osuutta , vaikka mainitut kolme biologista prosessia ( immuunievaasio, angiogeneesi ja metastasoituminen) ovatkin hyvin monimutkaisia ja käsittävät myriadeja tuumoriin liittyviä proteiineja, entsyymejä ja sytokiinejä.
Kaikissa somaattisissa soluissa punasolut poikkeuksena) esiintyy näitä kahta C1q reseptorityypiä ( komplementtireseptoria) cC1qR ( kalretikuliini) ja gC1qR, ja ne ovat suuresti ylössäätyneitä melkein kaikissa tuumorityypeissä. Ei ole yllättävää, että näiden reseptorien blokeeraaminen (estäminen) tuumorisolussa estää tuumorin kasvua; tästä muodostuu käsitys näiden reseptorien tärkeydestä tuumorin kasvussa ja progredioitumsessa.
- Although immune evasion, angiogenesis and metastasis are complex biological processes involving a myriad of tumor associated proteins, enzymes, and cytokines, C1qRs can, nonetheless play an important role in all or part of these processes. Although both cC1qR/CR and gC1qR are expressed by all somatic cells, with the exception of red blood cells, both are highly upregulated on almost all types of tumors. It is not surprising therefore that blockade of C1qR on tumor cells inhibits their proliferation suggesting the significance of C1qRs in tumor growth and progression.
Mielenkiintoinen havainto on myös, että näillä kahdella reseptorilla on erilaiset osatehtävät syövän kehittymisessä (carcinogenesis): gC1qR edistää kasvainsolun elossapysymistä vahvistamalla angiogeneesiä ja metastasoitumista ja myös vaikuttamalla osaltaan hyperkoagulabiliteettiä (veren liikahyytyvyyttä) ja suosimalla mikromiljöön tulpanmuodostusta. Sen sijaan kalretikuliinia/ komplementtireseptoria, cC1qR/CR ilmentävät tuumorisolut omaavat "osoitelipun", joka määrää ne makrofagien tuhottaviksi.
- Interestingly, the two C1q receptors: cC1qR/CR and gC1qR play a differential role in carcinogenesis. While gC1qR promotes tumor cell survival by enhancing angiogenesis and metastasis and also by contributing to the hypercoagulable and prothrombotic microenvironment, cC1qR/CR expression represents a pro-phagocytic "eat-me" signal through which cC1qR/CR expressing tumor cells are tagged for destruction by macrophages.
Tähän asti ( lokakuu 2014) kertyneissä tiedoissa tunnistetaan gC1qR ja cC1qR/CR mahdollisina interventiokohteina, joihin voidaan hahmotella terapioita, jotka perustuvat proteiiniperusteisiin-, vasta-aineperusteisiin- tai kemoterapeutteihin, mitkä voisivat vahvistaa konventionellia syövänvastaista terapiaa.
Askeleita oikeaan suuntaan ovat todellakin tuumorisolun proliferaation esto sellaisilla vasta-aineilla, jotka tunnistavat C1q kohdan gC1q-reseptorissa samoin kuin sellaisten agenssien tunnistaminen ( kuten antrasykliini), jotka tehostavat kalretikuliini/CR ilmenemää ( cC1qR7CR expressiota) syöpäsolussa.
- The data accumulated to date therefore identify gC1qR and cC1qR/CR as potential targets for the design of either protein-based, antibody-based or chemical based therapeutic intervention that could be used to enhance conventional anti-cancer therapy. The inhibition of tumor cell proliferation by monoclonal antibody recognizing the C1q site on gC1qR, as well as the identification of agents such as anthracyclin that enhance cC1qR/CR expression on tumor cells, are indeed steps in the right direction. Copyright © 2014. Published by Elsevier Ltd.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar