Kurtosis , Huipukkuus (Pearsons moment)

 https://en.wikipedia.org/wiki/Kurtosis

Huipukkuus

Ylempi jakauma on 

litteähuippuinen ja alempi terävähuippuinen. Ylemmässä kuvassa huipukkuuskerroin on -0.194 ja alemmassa 0.055.

Huipukkuus on jakauman muotoa kuvaava tilastotieteellinen käsite. Huipukkuuskerroin ${\displaystyle g_{2}}$ (joskus myös ${\displaystyle \gamma _{2}}$) kuvaa jakauman huipun terävyyttä. Jos ${\displaystyle g_{2}>0}$, niin jakauma on terävähuippuinen eli huipukas. Jos taas ${\displaystyle g_{2}<0 annotation="">$, niin jakauma on litteähuippuinen eli huiputon. Huipukkuus on vaikeampi nähdä jakauman kuvaajasta kuin vinous.
Otoshuipukkuuskerroin lasketaan kaavalla

${\displaystyle g_{2}={\frac {m_{4}}{m_{2}^{2}}}-3={\frac {{\tfrac {1}{n}}\sum _{i=1}^{n}(x_{i}-{\overline {x}})^{4}}{\left({\tfrac {1}{n}}\sum _{i=1}^{n}(x_{i}-{\overline {x}})^{2}\right)^{2}}}-3}$

missä ${\displaystyle n}$ on otoskoko, ${\displaystyle m_{4}}$ neljäs keskusmomentti, ${\displaystyle m_{2}}$ on toinen keskusmomentti (eli otosvarianssi), ${\displaystyle x_{i}}$ on otoksen ${\displaystyle i}$:s arvo ja ${\displaystyle {\overline {x}}}$ on otoskeskiarvo.

• 

  Normaalijakaumaa terävämpi jatkuva jakauma
• 

  Normaalijakaumaa tylpempi jakauma

Muita jakaumaa kuvaavia tunnuslukuja

• Vinous
• Keskiarvo
• Mediaani
• Moodi
• Varianssi
• Keskihajonta
• Fraktiili
• Vaihteluväli

Katso myös

• Variaatiokerroin

Diffuusiotensorikuvaksesta (DTI) eräs pro gradu

Pro gradu -tutkielma ( Abstrakti ja  avainsanoja)
Fysikaalisten tieteiden koulutusohjelma
Diffuusiotensorikuvauksen optimointi
Viljami Sairanen 2013
Ohjaaja: FM Linda Kuusela
Tarkastajat:  Dos. Outi Sipila
Prof. Sauli Savolainen
HELSINGIN YLIOPISTO FYSIIKAN LAITOS
00014 Helsingin yliopisto
Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
Fysiikan laitos


Viljami Sairanen:   Diffuusiotensorikuvauksen optimointi
Fysiikka
Pro Gradu
8.11.2013

Magneettikuvaus, diffuusiotensori, kuvanlaadun optimointi, laadunvalvonta- Helsingin yliopisto

Diffuusiokuvantaminen perustuu magneettikuvauslaitteen avulla mitattuun vesimolekyylien satunnaiseen lämpöliikkeeseen. Pehmytkudoksessa vesimolekyyli diffundoituu noin 17 mikrometrin matkan  50  millisekunnin  aikana  ja  diffuusiokuvantaminen  on lämpöliikkeeseen  ainoa  kliininen kuvantamismenetelmä, joka  pystyy  rekisteroimään näin pientä liikettä ei -invasiivisesti.

Tutkimalla,  missä suunissa diffundoituminen on voimakasta, voidaan paikantaa esimerkiksi valkeasta aivoaineesta hermoratojen reittejä. Tämä edellyttää käytännössä vähintäin 20 diffuusiosuunnan kuvaamista, joiden pohjalta lasketaan diffuusion suuntaa ja suuruutta kuvaava diffuusiotensori kuva-alkiokohtaisesti.

Menetelmä edellyttää nopeaa kuvausaikaa, jotta fysiologiset virtaukset tai potilaan liike  eivät häiritse tasoltaan huomattavasti heikomman lämpöliikkeen rekisteröintiä. Nopea kuvaus puolestaan asettaa laiteteknisiä vaatimuksia gradienttikentille, joita ei anatomisessa T1- tai T2-painotetussa kuvantamisessa esiinny.
Gradienttikelojen on pystyttävä toimimaan äärirajoillansa koko kuvauksen ajan, jotta useat peräkkäiset rekisteröinnit eri diffuusiosuunnissa ovat mahdollisia.
 Optimoinnissa käyttäjä ei voi vaikuttaa laiteteknisiin ratkaisuihin, mutta kuvausparametrien variointi on mahdollista.

Edellytyksenä mielekkäälle optimoinnille on kuitenkin valita vertailtavat suureet, jodien perusteella voidaan sanoa, mitkä testatuista vaihtoehdoista paransivat kuvanlaatua.

Diffuusiotensorikuvantamiseen  (DTI)  on  ehdotettu  laadunvalvontaprotokollaa,  joka  huomioi  kuvausmenetelman  laitetekniset  haasteet.  Kyseinen  julkaisu  on  ainoa,  joka  ottaa  kantaa  useimpiin DTI:n ongelmakohtiin ja on siten luonteva lähtökohta DTI-optimoinnille. Julkaisun menetelmässä tutkittiin DTI-sekvenssin tuottamaa signaalikohinasuhdetta, kuvaussekvenssista ja indusoituvista pyörrevirroista johtuvia erilaisia geometrisia vääristymiä sekä diffuusiotensorista johdettuja FA- ja MD-arvoja.

Työn ensimmäisessä vaiheessa valittiin  kliiniseen  DTI-sekvenssiin  pohjautuva  referenssisekvenssi, jota  varioitiin  yksi  kuvausparametri  kerrallaan.  Muunnellut  parametrit  olivat  kaikuaika,  rinnakkaiskuvantamiskerroin,k-avaruuden keräyslaajuus, päämagneettikentän tasoitusalue sekä diffuusiopainotuskerroin eli b-arvo.

Varioituja sekvenssejä oli yhteensä 10, joiden pohjalta valittiin  kuvanlaatuun myönteisesti vaikuttaneet parametrit  työn toiseen vaiheeseen  missä referenssisekvenssiä varioitiin  usean  parametrin  suhteen.

Lopputuloksena  todettiin,   että  lyhin  mahdollinen  kaikuaika 55 ms ja suurin mahdollinen k-avaruuden kartoitusalueparametrin arvo 0,780 kasvattivat signaali-kohinasuhdetta 13 %.
Rinnakkaiskuvantamiskertoimen kasvattaminen kahdesta kahteen ja puoleen pienensi geometrisia vääristymiä kvalitatiivisessa arviossa, mutta heikensi signaalikohinasuhdetta referenssisekvenssiin  verrattuna suurimmillaan  vain
  5  %.  Päämagneettikentan  tasoitusalueen  valinnalla tai
b-arvon pienentamisellä tuhannesta kahdeksaansataan ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta kuvanlaadulle fantomitutkimuksessa.

 Tulokset eivät  poikenneet teoreettisista ennusteista, mutta toisaalta laiteteknisistä rajoituksista johtuen optimointi ei voi perustua pelkästään
teoreettiseen arvioon oikeista parametrien arvoista. Työssä esitettyä menetelmää  on mahdollista jatkossa käyttää myös muiden diffuusiopainotettujen sekvenssien optimoinnissa.
.....

Tiedekunta/Osasto — Fakultet/Sektion — Faculty
Laitos — Institution — Department
Tekijä,
Avainsanat — Nyckelord — Keywords
Muita tietoja —
 ̈Övriga uppgifter — Additional information
HELSINGIN YLIOPISTO — HELSINGFORS UNIVERSITET — UNIVERSITY OF HELSINKI

Lyhenteet
ADC Näennäinen
diuusiovakio (ApparentDiusion Coecient)
ANOVA Varianssianalyysi (Analysis Of Variance)
BW Kaistanleveys (Band Width)
DTI
Diuusiotensorikuvantaminen
(Diusion Tensor Imaging )
DWI Diuusio-painotettu kuvantaminen (Diusion Weighted Imaging)
EPI Nopeakuvantamismenetelmä
(EchoPlanar Imaging )
FA Anisotropiaa kuvaava suure
( Fraqtional Anisotropy )
FID Viritystilan vapaan purkautumisen jännitesignaali
( Free Induction Decay)
FOV Kuva-ala
(Field Of View)
IQR
Kvartiiliväli
(Interquartile Range)
MD
Keskidiuntoituvuus
(Mean Diusivity)
MRI
Magneettikuvantaminen
(Magnetic ResonanceImaging)
NSA Keskiarvoistettujen signaalienlukumäärä
(Number of Signals Averaged)
PNS Pienin neliösumma
QA Laadunvarmistus
(Quality Assurance)
RF Radiotaajuus
(Radio Frequency)
ROI Mielenkiintoalue
( Region Of Interest)
SAR Ominaisabsorptionopeus
(Spesic Absorption Rate)
SE Spinkaiku
(Spin Echo)
SENSE Rinnakkaiskuvantamismenetelmä
(Sensitivity Encoding)
SNR Signaalikohinasuhde
(Signal-to-NoiseRatio)
T1 Pitkittäisen relaksaation kestoa kuvaava suure
T2 Poikittaisen relaksaation kestoa kuvaava suure
T2* Poikittainen relaksaatioaika, joka huomioi magneettikentän epähomogeenisyyden
TE Kaikuaika
( EchoTime)
TR Toistoaika
(Repeat Time)
Sisällysluettelo
1Johdanto
2Teoria
2.1
Magneettikuvantaminen
lyhyesti
. etc ...

Diffuusiotensorikuvaus DTI (Wikipedia)

Nya rön

Kurtosisdiffusion kan skilja mellan låggradiga och höggradiga gliom

Anna Falk Delgado, specialist i radiologi, med dr, kliniska neurovetenskaper, Karolinska institutet
Alberto Falk Delgado, ST-läkare i plastikkirurgi, med dr, kirurgiska vetenskaper, Uppsala universitet

Citeras som:

Läkartidningen. 2017;114:EYMM

Lakartidningen.se 2017-12-29

Egenreferat. MR-tekniken diffusionskurtosisavbildning,
DKI (diffusion kurtosis imaging) är en vidareutveckling av diffusionstensoravbildning, DTI (diffusion tensor imaging), och är användbar för att utvärdera vävnaders mikrostruktur. Sekvensen bygger på stark diffusionsviktning i flera olika riktningar. DKI har utvärderats i flera studier med patienter som har hjärntumörer av typen gliom, så kallade astrocytom och oligodendrogliom. Syftet med denna studie var att i en diagnostisk metaanalys utvärdera den samlade diagnostiska förmågan hos tekniken att skilja mellan låggradiga gliom (LGG: grad I och II) och höggradiga gliom (HGG: grad III och IV) samt att undersöka orsaker till skillnader i resultat mellan studierna.

Den systematiska litteraturgenomgången inkluderade databaserna Cochrane Library, Embase, Medline och Web of Science Core Collection och utfördes av två bibliotekarier vid Karolinska institutets universitetsbibliotek. Data om medelkurtosis (MK) i LGG och HGG extraherades från respektive studie. Den sammantagna diagnostiska förmågan för MK att skilja mellan LGG och HGG utvärderades genom en så kallad bivariat SROC-kurva (summary receiver operating characteristic) med presentation av arean under kurvan (AUK) och associerad metaregression för att utvärdera eventuella faktorer som kunde påverka resultatet.

Sammantaget inkluderades tio studier med 430 patienter i metaanalysen. Medelskillnaden i MK var 0,17 (95 procents konfidensintervall [95KI] 0,11–0,22), och skillnader mellan studierna förklarades av gliomtyp (astrocytom eller oligodendrogliom), ekotid i MR-sekvensen och andelen patienter med recidiv av tumör jämfört med patienter med ett primärt insjuknande. Den sammanlagda AUK var 0,94, där 1,0 representerar ett perfekt diagnostiskt test. Sensitiviteten var 0,85 (95KI 0,74–0,92) och specificiteten 0,92 (95KI 0,81–0,96). Skillnader i resultat mellan studierna förklarades av olika tumörtyper och specifika sekvensparametrar vid MR.

Slutsatsen från studien var att MK från DKI med hög diagnostisk säkerhet skiljer mellan LGG och HGG, vilket kan vara viktigt inför terapibeslut samt vid uppföljning efter behandling.

• Ylläoleva sitaatti on Ruotsin lääkärilehdestä. Diffuusiotensiokuvauksesta on suomalainen teksti netissä.  

• Diffuusiotensorikuvaus

  
  
  DTI-visualisointi
  Diffuusiotensorikuvaus (engl. Diffusion tensor imaging, DTI) on magneettikuvaukseen perustuva kuvantamismenetelmä, jonka avulla mitataan veden lämpöliikettä kudoksessa. Menetelmällä voidaan visualisoida esimerkiksi aivojen valkean aineen ratoja kolmiulotteisesti, sillä vesi diffundoituu hermosäiekimpuissa paremmin ratojen suuntaisesti kuin kohtisuoraan niitä vastaan. Diffuusiotensorikuvauksen etuna on sen sensitiivisyys havaita muutoksia esimerkiksi aivoinfarktialueilla.^[1] Aikaisemmin vastaavanlaista tietoa hermoratojen kulusta on saatu vain kuolemanjälkeisillä anatomisilla tutkimuksilla.
  Katso myös
  
• Diffuusio
• Magneettikuvaus

Lähteet

1. Leena Valanne ja Antti Brander: Diffuusiotensorikuvaus ja aivovamman jälkitila Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Viitattu 23.11.2016. (suomeksi)

Aiheesta muualla

• Terveysportti: Jaana Hiltunen, Mika Seppä ja Riitta Hari, Diffuusiotensorikuvaus hermoratojen tutkimuksessa, Duodecim 2007;123:1851–8 (pdf)

Kurtosis , huipukkuus

 https://en.wikipedia.org/wiki/Kurtosis

Syöpä ja alkoholi

Alcohol and cancer

The Lancet

Published: 18 November 2017

• Summary

• Full Text

• Tables and Figures

The Nov 7 publication of Alcohol and Cancer: a Statement of the American Society of Clinical Oncology (ASCO) emphasises the prominence of alcohol as a proven cause of many cancers. This view is not novel and comes exactly 30 years after a working group of the International Agency for Research on Cancer determined that alcoholic beverages were carcinogenic to humans. It has been echoed by other cancer societies since then but seemingly ignored by the wider medical community and by society. The influential endorsement by ASCO provides a powerful impetus to act on decades of evidence that alcohol harms health.

Alcohol is causally linked to upper aerodigestive tract cancers (oral cavity, pharynx, larynx, oesophagus) and those of the colon, liver, and female breast. 

Associations exist for many other types of cancer, but the precise role of alcohol requires further research to be fully disentangled from ecological and lifestyle factors. Historical assertions of benefit from alcohol are likely misinterpreted or exaggerated, because no lower threshold for cancer risk has yet been identified. 

Carcinogenesis is most common in tissues that are in direct contact with alcohol and increases with exposure. For example, a three times increase in the recommended alcohol limit raises the risk of oesophageal cancer eight times, leading to estimates that three-quarters of oesophageal cancers are due to high alcohol consumption. Because cancer of the oesophagus has a 5-year survival rate of less than 10%, prevention is paramount.

Although the mechanism of carcinogenesis might vary by the type of tissue involved, it is consistent for different forms of alcohol and likely involves ethanol's genotoxic metabolite, acetaldehyde. Additional evidence comes from east Asian populations, in which variant genotypes that impair aldehyde dehydrogenase are common (thereby raising aldehyde concentrations) and the incidence of aerodigestive tract tumours is increased. Because alcohol is a solvent, other toxic compounds, particularly those added to inferior products to enhance palatability, might also play a part.

The scale of the danger posed by alcohol is immense. Nearly 2 billion people consume alcoholic beverages regularly. All families and societies that consume alcohol are affected, with some populations, such as native Americans, at particularly high risk of harmful outcomes. Europe is the region of greatest consumption and has the heaviest burden of alcohol-related cancers. One estimate of annual consumption in the UK for 2016 was 12 L of pure alcohol for individuals aged 15 years or older. Populations in eastern Europe drank even more. Beyond cancer, alcohol has widespread and insidious effects throughout the body and mind, leading to profound adverse social consequences. The Global Burden of Disease Study 2016 ranked alcohol as the seventh leading cause for disability-adjusted life-years (4·2%) and death (5·2%). In the UK, where classification of alcohol-specific deaths has been narrowed, there were 7327 registered deaths in 2016, an age-standardised rate of 11·7 per 100 000.

The ASCO statement takes the health consequences of alcohol beyond the dawn of understanding to the full light of day: alcohol is an undeniable menace to health. Yet it is also culturally bound to the behaviours of almost 2 billion people, for whom, in the coming weeks, large quantities will feature at Thanksgiving gatherings, seasonal office parties, Christmas celebrations, and new year festivities. As the Comment in this issue by Frank Murray about alcohol control in Ireland shows, stricter regulation of alcohol elicits strong political and commercial opposition. For those reasons, and because of the influence of alcohol on patients' wellbeing, moves towards safer drinking need to be led by health professionals. Routine surveillance, health education, and cancer prevention provide contexts for doing so within any consultation.

The challenge of alcohol and cancer will increase. Longer life expectancy means greater cumulative exposure, and as more populations become affluent, alcohol consumption grows. Meanwhile, the cost of alcohol in real terms has decreased, which expands availability. But alcohol is a modifiable hazard, with a risk that diminishes after stopping. There is no excuse to ignore regulatory interventions for access, advertisements, and unit cost that are shown to reduce alcohol consumption. Like tobacco, the longer the delay in effective control, the more severe future interventions for alcohol will need to be. It is not unimaginable that bottles of Château Mouton Rothschild, which once bore the artwork of Salvador Dali and Pablo Picasso, might one day be required to have plain packaging and images of oesophageal cancer or a cirrhotic liver.

Lipidiperoxidaatiotuotteet huomioonotettavia

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4066722/
SEKUNDAARIT LIPIDIPEROXIDAATIOTUOTTEET
MDA, Malondialdehydi
MDA tuotto entsymaattisesti
MDA tuotto nonentsymaattisesti
MDA aineenvaihdunta
MDA biomolkyyliadduktit
Sekundääri lipidiperoxidaatiotuote 4HNE, 4 hydroxynonenaali
4-HNE tuotto entsymaattisesti
4-HNE tuotto nonentsymaattisesti
4-HNE aineenvaihdunta
4-HNE signaloivana molekyylinä
4-HNE vaikutus autofagiaan
4-HNE vaikutus  vanhenemiseen
4-HNE vaikutus solusykliin ja proliferaatioon
4-HNE vaikutus apoptoosin ja nekroosin induktioon
4-HNE biologiset adduktit

Metastaasien ongelmassa exosomaaliset tetraspaniinit

Oncotarget. 2017 Jul 10;8(37):62803-62815. doi: 10.18632/oncotarget.19119. eCollection 2017 Sep 22.

Exosomal tetraspanins mediate cancer metastasis by altering host microenvironment.

Lu J¹, Li J^2,3, Liu S^2,3, Wang T^2,3, Ianni A⁴, Bober E⁴, Braun T⁴, Xiang R^2,3, Yue S^2,3.

Abstract

The metastases of malignant tumors develop through a cascade of events. The establishment of a pre-metastatic micro-environment is initiated by communication between tumors and host. Exosomes come into focus as the most potent intercellular communicators playing a pivotal role in this process. Cancer cells release exosomes into the extracellular environment prior to metastasis.
Tetraspanin is a type of 4 times transmembrane proteins. It may be involved in cell motility, adhesion, morphogenesis, as well as cell and vesicular membrane fusion. The exosomal tetraspanin network is a molecular scaffold connecting various proteins for signaling transduction. The complex of tetraspanin-integrin determines the recruiting cancer exosomes to pre-metastatic sites. Tetraspanin is a key element for the target cell selection of exosomes uptake that may lead to the reprogramming of target cells. Reprogrammed target cells assist pre-metastatic niche formation. Previous reviews have described the biogenesis, secretion and intercellular interaction of exosomes in various tumors. However, there is a lack of reviews on the topic of exosomal tetraspanin in the context of cancer. In this review, we will describe the main characteristics of exosomal tetraspanin in cancer cells. We will also discuss how the cancer exosomal tetraspanin alters extracellular environment and regulates cancer metastasis.

KEYWORDS:

cancer metastasis; cancer microenvironment; exosomes; tetraspanin; tumor

exoRNA määrityksen sovellus

KEUHKO, PULM.
EXoRNA
Keuhkosyövistä  suurin osa (85%) on  tyyppiä -ei-pienisoluinen keuhkokarsinooma. NSCLC, Non Small Cell Lung Cancer,  icke småcellig lungcancer .
Näissä  kehkosyövissä  on alatyyppi, jossa metastaasit  ovat rintaontelon sisäisiä, intratorakaalisia (M0/M1a)  ja sille  on tyypillistä että kiertävän soluvapaan  DNA:n määrät ovat vähäiset (cellfree DNA, cf-DNA), mikä on suuri  diagnostinen haaste.
Tutkijaryhmä on selvittänyt voitaisiinko kombinoida  exosomaalisen RNA:n (exoRNA)  ja cfDNA:n määritykset  tarkoituksena havaita EGFR-mutaatiot. Diagnostinen herkkyys parani erityisesti  mainitussa syöpäalatyypissä.


Improved EGFR mutation detection using combined exosomal RNA and circulating tumor DNA in NSCLC patient plasma.
Krug AK, Enderle D, Karlovich C, Priewasser T, Bentink S, Spiel A, Brinkmann K, Emenegger J, Grimm DG,
 Castellanos-Rizaldos E, Goldman JW, Sequist LV, Soria JC, Camidge DR, Gadgeel SM, Wakelee HA, Raponi M, Noerholm M, Skog J.
Ann Oncol. 2017 Dec 5. doi: 10.1093/annonc/mdx765. [Epub ahead of print]
Background:

A major limitation of circulating tumor DNA (ctDNA) for somatic mutation detection has been the low level  of ctDNA found in a subset of cancer patients.
We investigated whether using a combined isolation of exosomal RNA (exoRNA) and cell-free DNA (cfDNA) could improve blood-based liquid biopsy for EGFR mutation detection in NSCLC patients.
Patients and methods: Matched pretreatment tumor and plasma were collected from 84 patients enrolled in TIGER-X (NCT01526928),
 a Ph1/2 study of rociletinib in mutant EGFR NSCLC patients. The combined isolated exoRNA and cfDNA (exoNA)  was analyzed for mutations using a targeted NGS panel (EXO1000), and compared to existing data from the same samples using analysis of ctDNA by BEAMing.
Results:
For exoNA, the sensitivity was 98% for detection of activating EGFR mutations and 90% for EGFR T790M. The corresponding sensitivities for ctDNA by BEAMing were 82% for activating mutations and 84% for T790M.
In a subgroup of patients with intrathoracic metastatic disease (M0/M1a; n = 21), the sensitivity increased from 26% to 74% for activating mutations (p = 0.003) and from 19% to 31% for T790M (p = 0.5) when using exoNA for detection.
Conclusions:
Combining exoRNA and ctDNA increased the sensitivity for EGFR mutation detection in plasma,  with the largest improvement seen in the subgroup of M0/M1a disease patients known to have  low levels of ctDNA which poses challenges for ctDNA-only based mutation detection.
PMID:
    29216356

Similar articles
Select item 29198089

Väitöskirja exosomeista ja exosomaalisesta RNA.sta 2013

https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/31705/1/gupea_2077_31705_1.pdf

Göteborgin  Biomedisiinisessä kirjastossa  oli esitteillä   abstrakti exosomeista  vuonna 2013 ja otin tämän talteen.  Siinä vaiheessa ei nämä exosomit  tuntuneet niin kiinnostavilta , mutta luettuani Mef Nilbergin kliinisen onkologian kirjan,  huomaan exosomien mahdollisen osuuden kuin uudesta näkökulmasta.  Selasin vanhoja abstrakteja hyllystä ja otan esiin tämän otsikossa mainitun:

Maria Eldh. Exosomes and exosomal RNA, A way of cell-to-cell communication.  Fakulteettiopponenttina toimi  professori Pia Siljander Helsingin Yliopistosta  8.2. 2013.

Tämä väitöskirja  käsittelee kolmessa osatyössä exosomeja.
I. Importance of RNA isolation methods for analysis of exosomal RNA: evaluation of different methods (2012).
II. Exosomes communicate protective messages during oxidative stress; possible role for exosomal shuttle RNA ( 2010).
III.  MicroRNA in exosomes released from liver metastases in patients with uveal melanoma (2013). 

Yhteenveto

Exosomit ovat nanokokoluokan solunulkoisia rakkuloita ja solunsisäistä alkuperää. Ne osallistuvat solujen väliseen kommunikaatioon osittain  siirtämällä exosomaalista RNA-materiaalia solujen kesken. Exosomeja  havaitaan monissa kehonesteissä kuten veriplasmassa,  virtsassa ja rintamaidossa.

Exosomit  eroavat  donorisolujen  RNA-, proteiini- ja lipidirakenteitten komposition suhteen ja niiden molekulaarinensisältö  on näyttänyt omaavan prognostista ja  diagnostista  potentiaalia.
 
Exosomit havaittiin vasta 1980-luvulla ja alunperin oletettiin että ne ovat punasolujen tapa päästä eroon  kypsymisvaiheitten  proteiineista. 1990-luvulla  ja 2000-luvun alkuvaiheissa osoittautui  kuitenkin näiden  pikkurakkuloiden voivan  omata käyttöä  immuunijärjestelmän soluissa. Immuunisolut voivat aktivoida  ja estää  toisia immuunisoluja näitten  exosomien avulla. Senjälkeen onkin exosomit näyttäneet omaavan  merkitystä  monen moisissa biologisissa funktioissa. Kun jokin solu  vapauttaa exosomeja, toiset lähellä olevat solut
 voivat ottaa niitä sisäänsä tai  niitä kulkeutuu verenkierrossa ja muut kauempana olevat solut voivat ottaa  niitä sisäänsä.

Exosomirakenne  käsittää   lipidejä, proteiineja sekä  geneettistä materiaalia RNA-muodossa. Tätä  ainesta voidaan siirtää muihin soluihin . Tämä  spesifisten solujen kyky kuljettaa  kehossa geneettistä materiaalia  exosomiteitse  on herättänyt  suurta mielenkiintoa: voitaisiinhan  juuri  tällaista kykyä käyttää eri tautien merkitsijänä.

Tässä väitöskirjassa on tutkittu  viljeltyjen solujen exosomeja ja myös  niitä exosomeja,  joita on löytynyt maksaan metastasoitunutta uveamelanoomaa potevilta henkilöiltä.

Aluksi  selviteltiin erilaisten RNA-eristysmenetelmien kykyä isoloida exosomaalista RNA:ta.  Seitsemän eri RNA-eristysmenetelmää arvioitiin ja työssä käytettiin koe-eläimen mast-soluja, eli syöttösoluja,  jotka  vapauttavat jatkuvana virtana exosomirakkuloita. 
Osatyö I  osoitti, että  tutkimusmetodin valinta vaikuttaa  lopputuloksen RNA-profiiliin. Tämä on tärkeä huomata, koska usein RNA-profiileja voidaan verrata ottamatta huomioon, millä
menetelmällä RNA on eristetty.

Toisessa työjaksossa  tutkittiin  normaalissa ja stressinalaisessa (oxidatiivisessa stressi) tilassa erittyviä exosomeja, koska haluttiin tietää,  muuttuuko niiden RNA-sisältö olosuhteista ja mitä  vastaanottavassa solussa tapahtuu vastaavasti. Tulokset osoittavat,  että  näiden  exosomien RNA-sisällöt erovat toisistaan, kun verrataan   ilman stressiä ja stressissä viljeltyjä soluja.Tämä osoittaa,
 että eri olosuhteissa erittyneet  exosomit omaavat erilaiset funktiot.

 Osatyö II osoitti,  että stressattujen solujen vapauttamat "hikoamat"  exosomit antavat vastaanottaville soluille ennalta ehtivää  suojaa, vastustuskykyä sietää oksidatiivista stressiä. jos  sitten saman tapainen stressi  alkaa kohdistua niihinkin.  Tällainen  kuntoa kohottava  signaali näytti katoavan, jos soluja sädetettiin UV-C säteilyllä.

Viimeisessa työjaksossa  tutkittiin uveamelanoomapotilaan  exosomeja tarkoituksena löytää  uusia diagnostisia ja prognostisia (ennusteellisia)   merkitsijöitä. Exosomit kerättiin uvea-melanomapotilaiden maksamestastaaseista. Osoittautui, että metastaattista  uveamelanomaa  potevilla oli korkeampi pitoisuus exosomeja  perifeerisessä laskimoveressään  kuin terveillä kontrolleilla.

Melanomaspesifisiä exosomeja  löydettiin ja niiden microRNA-kirjot
 olivat  potilaiden kesken samanlaisia.
(Uvea-melanooma on kasvain, joka saa alkunsa silmän melanosyyteistä ja vaikka primäärituumori olisi menestyksekkäästi saatu hallintaan, kuitenkin kolmasosalle potilasta kehittyy metastaaseja, lähinnä maksaan).

Väitöskirjan johtopäätöksena oli se, että exosomeilla  on osuutta solu-solu-kommunikaatiossa  ja niiden RNA omaa biologista tärkeyttä.  Mahdollisesti uvea-melanooman  diagnoosissa  ja prognoosissa  exosomaalisella RNA:lla on osuutta.

Suomennosta  14.12. 2017 engl. ja ruots. abstraktista.

Exosomaalinen ncRNA soluvälisenä informaattorina

Exosomaali RNA

Cancer Lett. 2017 Oct 26;414:107-115. doi: 10.1016/j.canlet.2017.10.040. [Epub ahead of print]

The emerging role of exosome-derived non-coding RNAs in cancer biology.

Fan Q1, Yang L1, Zhang X1, Peng X1, Wei S1, Su D2, Zhai Z3, Hua X4, Li H5.
Author information

TIIVISTELMÄ Abstract

Viimeaikoina on tieteessä havaittu, että exosomit ovat  eräs  keino, jolla solujen välinen  kommunikaatio toimii ja tästä on virinnyt laajaa kiinnostusta. Pitkän aikaa exosomien osuutta  vähäteltiin  tutkijapiireissä ja ne arvioitiin  sellaisiksi solukomponenteiksi, joilla ei ole  mitään funktiota. Mutta siten alettiin vähitellen oivaltaa, että ne ovatkin  solujen tärkeä työväline,  jolla solut  välittävät toisilleen sekä tietoa että materiaalia.

• Exosomes are a new means of intercellular information exchange that have aroused great  research interest. Long neglected in research, exosomes were deemed nonfunctional cellular components to be discarded. However, it has been gradually revealed that exosomes are an important tool for the exchange of intercellular information and material.

Exosomit sisältävät spesifisen kirjon  ei-koodaavaa RNA:ta, johon kuuluu mikroRNA (miRNA) ja pitkä koodaamaton RNA (lncRNA) , mikä viittaisi siihen että on olemassa  RNA:ta lajitteleva mekanismi. Vastaavasti  tuottuu solunsisäisiä monirakkulaisia kappaleita solukalvofuusion jälkeisessä exosomien vapautumisessa solusta - autofagian tapahtumatta. Siis näille monirakkulaisille kappaleille  täytyy  olla olemassa  jokin spesifinen säätelymekanismi

• Exosomes contain specific repertoires of non-coding RNAs (ncRNAs, including microRNA and lncRNA), indicating that a specific RNA sorting mechanism may exist. Correspondingly, intracellular multivesicular bodies (MVBs) are produced after fusion with the cell membrane to release exosomes rather than inducing autophagy, which reveals that there may be a specific regulatory mechanism for MVB secretion.

Solut voivat liipaista esiin  syöpään korreloivia häiriöitä, kun ne ovat tunnistaneet ja ottaneet vastaan  kiertävää exosomaalista, koodaamatonta ncRNA materiaalia.  Tässä onkin indikaatiota  varhaiseen tuumoribiopsiaan eli koepalan ottoon kasvannaisesta ja varhaishoitoon. On  osoitettu, että  exosomeja voidaan käyttää biologisena kuljettajana kohdennetussa terapiassa. Kuitenkin  saattaa olla olemassa jokin spesifinen, vielä tuntematon vaihdekohta lääkkeiden latauksessa. Tämän katsauksen keskiönä  onkin  exosomin  biogeneesin, vapautumisen ja soluunoton mekanismit. Tutkijaryhmä  tekee katsausta myös siitä,  miten exosomaalinen koodaamaton ncRNA  kykenee  edistämään tuumorin kehittymistä, mm.   tuumorin  resistenssiä kemoterapiaa kohtaan, tuumorin metastasoitumista. Katsaus käsittää myös exosomien prospektiivisen käytön  syöpädiagnostiikassa ja hoidossa.

•  Cells can trigger cancer-related disorders after the recognition and uptake of circulating exosomal ncRNAs, providing indications for early tumor biopsy and treatment. The use of exosomes as a biological carrier in targeted therapy has been demonstrated. However, there may be a specific, unknown switch for loading drugs. This review focuses on the mechanisms of exosome biogenesis, release, and uptake. We also review the promotion of tumor development by exosomal ncRNAs including chemotherapy resistance, metastasis and the prospective use of exosomes in cancer diagnosis and treatment.

KEYWORDS:

Exosomes; MVBs; Tumor; lncRNA; miRNA, ncRNA

PMID:
    29107112
DOI:
    10.1016/j.canlet.2017.10.040

Vuoden 2017 lintuinfluenssakarttaa

https://ec.europa.eu/food/sites/food/files/animals/docs/ad_control-measures_hapai_chrono_2017_map.pdf

Tässä on tämän vuoden kartta  merkittävästä korkeapatogeenisesta lintuvirustyypistä ja esiintymisestä. Näyttää linnuilla olevan idän suhteen rautaesirippu vielä voimassa. Suomen ja ruotsin tilanne on  hyvä, tapaukset olivat kesällä. uusia ei nyt ainakaan näy olevan loppuvuodesta. Kartta vaikuttaa lähinnä kuvaavan eri maiden laboratoriotekniikan tasoja.

Jota urpiaisissa olisi lintuinfluenssa niin viruksen olisi tarvinnut huimasti muuttua  linnuille pahemmaksi, muta  sen sijaan  virus vaikuttaa painuvan ihmiskunnalle pahempaan suuntaan vähtiellen ja tarvitseen ihmisgenomin läpikäyntiä  kohentaakseen omaa genomista pätevyyttään. Oj,oslejhon tarjoamat  resurssit ovat  lintuinfluenssaviruksella lähinnä paratiisimaiset.

"gråsiska" lintuparvi pudonnut kuolleena talviselle maantielle

Nämä linnut ovat suomeksi urpiaisia, siis siemen-ja hyönteissyäjiä, jtoen kyse lienee vain ruoan puutteesta ja äkkitalven tulosta. joku autoilija eteläRuotsissa oli nähnyt näitä möykkyjä tiellä ja totesi linnuiski, mtua kun ne eivät lätheneet liikkelle,  kuolleiksi ja niitä oli sadoittain tiellä.
Todennäköisesti  kyse ei ole tällä lajilla mistään lintuinfluenssasta koska ne ovat siemensyöjiä , vaan ruoan pututesta ja äkkikylmästä ja lumesta, jtoen ne eivät ole mistään löytäneet syötävää.  Se että niitä oli suuri parvi  selittyy siitä,,että laji siirtyy ruoan mukana  toisiin maihin asti ja ne olivat varmasti  siirtymässä etelään, kunnes sää yllätti.

Katson vähäisen lintuinfluennsatilannetta kuitenkin Euroopassa.
 Tämä kuuluu peipposuvun  tikleihin,   punatulkun  sukuisiin ja nokka on samanlainen  kovien siementen ja jyvän syöjien nokkamallia.

Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Peipot Fringillidae Suku: Tiklit Carduelis Laji: flammea
Kaksiosainen nimi
Carduelis flammea (Linnaeus, 1758)

Ruotsin Lääkärilehti kertoo uusien syöpälääkkeiden rekisterin luomisesta

http://www.lakartidningen.se/EditorialFiles/TF/[ETTF]/ETTF.pdf

Diskussionen är livlig om hur man ska se på graden

av tilläggsnytta för såväl den enskilda patienten som

samhället.

 Avgörande är att hitta rätt behandling till

rätt patient i rätt tid för att undvika att många patien-

ter utsätts för verkningslösa behandlingar med bi­-

verkningar och att resurser kan användas där de gör

bäst nytta. 

Detta koncept med individualiserad behandling 
inkluderas i

 allt fler kliniska studier med målet att 
hit­ta

 specifika prediktiva markörer. 

Konceptet, som även

benämns »precisionsmedicin«, 
 förutsätter i dag att

patienternas direkta upplevelser inkluderas [1, 2].

Ruotsissa on alettu organisoida syöpälääkityksen tieteellinen seuranta

Syöpä on  suuri maailmantauti, ei vain kansantauti. Nykyinen tieteen korkea taso tuottaa tiheään  myös uusia lääkestrategioita, uusia kombinaatioita ja  molekulaarisia löytöjä  jopa  niin nopeasti että ongelmaksi kohta jää  vain  dokumentointi lääkkeen tehosta   ja nyt tähän asiaan on puututtu piloottiprojektilla ja aloitettu  syöpälääkerekisteri oikein  perusteellisella tieteellisellä   designilla.  Tämä rekisteri luo  taulukoitua hahmoa  parhaimpaan terapiamahdollisuuteen ja  sen tiedon perusteella tullaan tulevaisuudessa luomaan    eri hoitovaihtoehtojen  prioriteettijärjestystä, vaikka  itse asiassa  kyse aina onkin     joka yksilön kohdalla  individuellista   päätöksestä  ja yksilö itse  on ratkaisevassa osassa, koska hän voi keskeyttää  kuratiiviseksi  tarkoitetun ohjelman, sillä ei kukaan vielä tiedä tarkalleen, mikä tie tuottaa  parasta elämän pituutta ja samalla  parasta elämänlaatua  näin vaikeissa  taudeissa, joissa aika kiitää siivillä.  Tämä ajan puute - ja tavallaan  ajan  venymisilmiä - sillä kestää kunnes  nähdään  mitään  hyvää tulosta;   tuloksia ei millään ehdi hahmolttaa  ilman statistisia tietoja -  syöpätautien  hoitoalalla   ja  se  on  myös näyttänyt kompromittoivan  rekisterin pitoa, mutta  nyt  rekisteriä  luodaan  ja  kootaan ja siitä tulee aikaa säästävä työväline kun se on valmis.  samalla  siihen tulee , kuten esim.  antabuksesta , vanhasta lääkkeestä , ehkä monista  muista  vanhoista  luotetuista molekyyleistäkin ,  dokumentoitua  anticarsinogeenistä ominaisuutta   vahvistavaa tietoa. Lisäksi  syöpää ehkäisevien asioiden , detaljien,  kokoaminen myös  yleistietoon   tapahtuu vähitellen. Nyt on  tupakanpolton vähentämisen  ja radonin saneerauksen  suhteen jo  olennaisen suuri  työ tehtykin.  Toivottavasti kaikki  syöpähoitoon osallistuvat piirit  antavat  kokemusperäiset tietonsa keskusrekisteriin. 

http://www.onkologiisverige.se/wp-content/uploads/2017/10/Onkologi5_17_150dpi-1.pdf

Yllättävä uutinen Antabus-lääkkeestä

http://www.onkologiisverige.se/antabus-dodar-cancerceller/
8 Dec 2017

Antabus dödar cancerceller

I en ny studie i Nature rapporterar forskare vid bland annat Karolinska Institutet att Antabus, som används som avvänjningsmedel vid alkoholmissbruk, även är effektivt mot cancer. Forskarna har dessutom identifierat en möjlig mekanism för läkemedlets tumördödande effekt.

Utvecklingen av nya cancerläkemedel är kostsam och tidskrävande. Därför kan ett alternativ vara att försöka hitta nya användningsområden för läkemedel som redan är godkända för behandling av andra sjukdomar. Disulfiram (Antabus) är ett billigt, säkert och etablerat läkemedel som framkallar symtom som illamående, eksem, huvudvärk och hjärtklappning när det kombineras med alkohol.

Tillsammans med en internationell forskargrupp i fem länder har Jiri Bartek, professor i cancerbiologi vid Karolinska Institutet och forskare vid Danish Cancer Society Research Center i Köpenhamn, studerat Antabus potential att användas som cancerbehandling. Forskarna kombinerade experimentella studier om mekanismerna bakom den tumördödande effekten med epidemiologiska analyser av data från danska cancerpatienter.

Lägre risk att dö i cancer

– Vi upptäckte att personer med alkoholberoende som fortsatte att ta disulfiram efter att de fått en cancerdiagnos hade lägre risk att dö i cancer än de som slutade ta läkemedlet när de fick sin cancerdiagnos, säger professor Jiri Bartek vid institutionen för medicinsk biokemi och biofysik, Karolinska Institutet.
Antabus tumördödande effekt är känd sedan tidigare, men det har hittills varit oklart hur läkemedlet påverkar cancercellerna. Genom laboratorieförsök upptäckte forskarna att läkemedlet bryts ned till en molekyl som gör att det naturligt förekommande proteinet NPL4 klumpar ihop sig med sin partner, kroppens p97-enzym. Denna process ”fryser” och avaktiverar NPL4-p97-duon, som i vanliga fall främjar tumörtillväxt, vilket resulterar i att cancercellerna dör.
– Vår studie fyller en viktig kunskapslucka om disulfirams anti-cancermekanismer och lägger grunden för framtida kliniska studier, säger Jiri Bartek.

 http://www.caolab-umd.com/?p=10351

The Cdc48/p97-Ufd1-Npl4 Complex: Its Potential Role in Coordinating Cellular Morphogenesis During the M-G1 Transition

Tuumorin merkitsijät, tumor biomarkers,

kliinisen onkologian kirjaa lukiessa huomaa mainittavan useita tuumorimerkitsijäaineita diagnoosin ja taudin hoidon seurannan yhteydessä . netistä löytyi niistä luettelo: Siteeraan tähän:
Tumor Markers
https://www.cancer.gov/about-cancer/diagnosis-staging/diagnosis/tumor-markers-fact-sheet


On This Page

  1.   What are tumor markers?

   2.  How are tumor markers used in cancer care?

   3.  How are tumor markers measured?

   4.  Does NCI have guidelines for the use of tumor markers?

   5.  What tumor markers are currently being used, and for which cancer types?

   6.  Can tumor markers be used in cancer screening?

   7.  What kind of research is under way to develop more accurate tumor markers?

   8- Selected references

1. What are tumor markers?

Tumor markers are substances that are produced by cancer or by other cells of the
body in response to cancer or certain benign (noncancerous) conditions.
 Most tumor markers are made by normal cells as well as by cancer cells; however,
they are produced at much higher levels in cancerous conditions. These substances
 can be found in the blood, urine, stool, tumor tissue, or other tissues or bodily
fluids of some patients with cancer. Most tumor markers are proteins. However,
more recently, patterns of gene expression and changes to DNA have also begun to be used
as tumor markers.

Many different tumor markers have been characterized and are in clinical use. Some are
associated with only one type of cancer, whereas others are associated with two or more
cancer
types. No “universal” tumor marker that can detect any type of cancer has been found.

There are some limitations to the use of tumor markers. Sometimes, noncancerous conditions
 can cause the levels of certain tumor markers to increase. In addition, not everyone with
a particular type of cancer will have a higher level of a tumor marker associated with
 that cancer.
Moreover, tumor markers have not been identified for every type of cancer.

2. How are tumor markers used in cancer care?

Tumor markers are used to help detect, diagnose, and manage some types of cancer.
Although an elevated level of a tumor marker may suggest the presence of cancer,
this alone is not enough to diagnose cancer. Therefore, measurements of tumor markers
are usually combined with other tests, such as biopsies, to diagnose cancer.

Tumor marker levels may be measured before treatment to help doctors plan the appropriate
therapy. In some types of cancer, the level of a tumor marker reflects the stage (extent)
of the disease and/or the patient’s prognosis (likely outcome or course of disease). More
 information about cancer staging is available on the Staging page.

Tumor markers may also be measured periodically during cancer therapy. A decrease in the
 level of a tumor marker or a return to the marker’s normal level may indicate that the
cancer is responding to treatment, whereas no change or an increase may indicate that the
 cancer is not responding.

Tumor markers may also be measured after treatment has ended to check for recurrence
(the return of cancer).

3. How are tumor markers measured?

A doctor takes a sample of tumor tissue or bodily fluid and sends it to a laboratory,
where various methods are used to measure the level of the tumor marker.

If the tumor marker is being used to determine whether treatment is working or whether
there is a recurrence, the marker’s level will be measured in multiple samples taken over
 time. Usually these “serial measurements,” which show whether the level of a marker is
 increasing, staying the same, or decreasing, are more meaningful than a single measurement.

4. Does NCI have guidelines for the use of tumor markers?

NCI does not have such guidelines. However, some national and international organizations
do have guidelines for the use of tumor markers for some types of cancer:

    The American Society of Clinical Oncology (ASCO) has published clinical practice
 guidelinesExit Disclaimer on a variety of topics, including tumor markers for breast cancer,
 colorectal cancer, lung cancer, and others.
    The National Academy of Clinical Biochemistry publishes laboratory medicine practice
 guidelines, including Use of Tumor Markers in Clinical Practice: Quality Requirements
Exit Disclaimer, which focuses on the appropriate use of tumor markers for specific cancers.

5. What tumor markers are currently being used, and for which cancer types?

A number of tumor markers are currently being used for a wide range of cancer types. Although most of these can be tested in laboratories that meet standards set by the  Clinical Laboratory Improvement Amendments, some cannot be and may therefore be considered experimental. Tumor markers that are currently in common use are listed below.

ALK gene rearrangements and overexpression

    Cancer types: Non-small cell lung cancer and anaplastic large cell lymphoma
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To help determine treatment and prognosis

Alpha-fetoprotein (AFP)

    Cancer types: Liver cancer and germ cell tumors
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To help diagnose liver cancer and follow response to treatment;
 to assess stage, prognosis, and response to treatment of germ cell tumors

Beta-2-microglobulin (B2M)

    Cancer types: Multiple myeloma, chronic lymphocytic leukemia, and some lymphomas
    Tissue analyzed: Blood, urine, or cerebrospinal fluid
    How used: To determine prognosis and follow response to treatment

Beta-human chorionic gonadotropin (Beta-hCG)

    Cancer types: Choriocarcinoma and germ cell tumors
    Tissue analyzed: Urine or blood
    How used: To assess stage, prognosis, and response to treatment

BRCA1 and BRCA2 gene mutations

    Cancer type: Ovarian cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To determine whether treatment with a particular type of targeted therapy is appropriate

BCR-ABL fusion gene (Philadelphia chromosome)

    Cancer type: Chronic myeloid leukemia, acute lymphoblastic leukemia, and acute myelogenous leukemia
    Tissue analyzed: Blood and/or bone marrow
    How used: To confirm diagnosis, predict response to targeted therapy, and monitor disease status

BRAF V600 mutations

    Cancer types: Cutaneous melanoma and colorectal cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To select patients who are most likely to benefit from treatment with  certain targeted therapies

C-kit/CD117

    Cancer types: Gastrointestinal stromal tumor and mucosal melanoma
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To help in diagnosing and determining treatment

CA15-3/CA27.29
 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6059737/figure/f1-or-40-01-0145/

    Cancer type: Breast cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To assess whether treatment is working or disease has recurred

CA19-9

    Cancer types: Pancreatic cancer, gallbladder cancer, bile duct cancer, and
gastric cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To assess whether treatment is working

CA-125

    Cancer type: Ovarian cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To help in diagnosis, assessment of response to treatment, and evaluation of recurrence

Calcitonin

    Cancer type: Medullary thyroid cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To aid in diagnosis, check whether treatment is working, and assess recurrence

Carcinoembryonic antigen (CEA)

    Cancer types: Colorectal cancer and some other cancers
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To keep track of how well cancer treatments are working or check if cancer has come back

CD20

    Cancer type: Non-Hodgkin lymphoma
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To determine whether treatment with a targeted therapy is appropriate

Chromogranin A (CgA)

    Cancer type: Neuroendocrine tumors
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To help in diagnosis, assessment of treatment response, and evaluation of recurrence

Chromosomes 3, 7, 17, and 9p21

    Cancer type: Bladder cancer
    Tissue analyzed: Urine
    How used: To help in monitoring for tumor recurrence

Circulating tumor cells of epithelial origin (CELLSEARCH®)

    Cancer types: Metastatic breast, prostate, and colorectal cancers
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To inform clinical decision making, and to assess prognosis

Cytokeratin fragment 21-1

    Cancer type: Lung cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To help in monitoring for recurrence

EGFR gene mutation analysis

    Cancer type: Non-small cell lung cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To help determine treatment and prognosis

Estrogen receptor (ER)/progesterone receptor (PR)

    Cancer type: Breast cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To determine whether treatment with hormone therapy and some targeted therapies is appropriate

Fibrin/fibrinogen

    Cancer type: Bladder cancer
    Tissue analyzed: Urine
    How used: To monitor progression and response to treatment

HE4

    Cancer type: Ovarian cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To plan cancer treatment, assess disease progression, and monitor for recurrence

HER2/neu gene amplification or protein overexpression

    Cancer types: Breast cancer, gastric cancer, and gastroesophageal junction adenocarcinoma
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To determine whether treatment with certain targeted therapies is appropriate

Immunoglobulins

    Cancer types: Multiple myeloma and Waldenström macroglobulinemia
    Tissue analyzed: Blood and urine
    How used: To help diagnose disease, assess response to treatment, and look for recurrence

KRAS gene mutation analysis

    Cancer types: Colorectal cancer and non-small cell lung cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To determine whether treatment with a particular type of targeted therapy is appropriate

Lactate dehydrogenase

    Cancer types: Germ cell tumors, lymphoma, leukemia, melanoma, and neuroblastoma
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To assess stage, prognosis, and response to treatment

Neuron-specific enolase (NSE)

    Cancer types: Small cell lung cancer and neuroblastoma
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To help in diagnosis and to assess response to treatment

Nuclear matrix protein 22

    Cancer type: Bladder cancer
    Tissue analyzed: Urine
    How used: To monitor response to treatment

Programmed death ligand 1 (PD-L1)

    Cancer type: Non-small cell lung cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To determine whether treatment with a particular type of targeted therapy is appropriate

Prostate-specific antigen (PSA)

    Cancer type: Prostate cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To help in diagnosis, assess response to treatment, and look for recurrence

Thyroglobulin

    Cancer type: Thyroid cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To evaluate response to treatment and look for recurrence

Urokinase plasminogen activator (uPA) and plasminogen activator inhibitor (PAI-1)

    Cancer type: Breast cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To determine aggressiveness of cancer and guide treatment

5-Protein signature (OVA1®)

    Cancer type: Ovarian cancer
    Tissue analyzed: Blood
    How used: To pre-operatively assess pelvic mass for suspected ovarian cancer

21-Gene signature (Oncotype DX®)

    Cancer type: Breast cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To evaluate risk of recurrence

70-Gene signature (Mammaprint®)

    Cancer type: Breast cancer
    Tissue analyzed: Tumor
    How used: To evaluate risk of recurrence

6. Can tumor markers be used in cancer screening?

Because tumor markers can be used to assess the response of a tumor to treatment and for prognosis, researchers have hoped that they might also be useful in screening tests that aim to detect cancer early, before there are any symptoms. For a screening test to be useful, it should have very high sensitivity (ability to correctly identify people who have the disease) and specificity (ability to correctly identify people who do not have the disease). If a test is highly sensitive, it will identify most people with the disease—that is, it will result in very few false-negative results. If a test is highly specific, only a small number of people will test positive for the disease who do not have it—in other words, it will result in very few false-positive results.

Although tumor markers are extremely useful in determining whether a tumor is responding to treatment or assessing whether it has recurred, no tumor marker identified to date is sufficiently sensitive or specific to be used on its own to screen for cancer.

For example, the prostate-specific antigen (PSA) test, which measures the level of PSA in the blood, is often used to screen men for prostate cancer. However, an increased PSA  level can be caused by benign prostate conditions as well as by prostate cancer, and most men with an elevated PSA level do not have prostate cancer. Initial results from two large randomized controlled trials, the NCI-sponsored Prostate, Lung, Colorectal, and Ovarian Cancer Screening Trial (PLCO), and the European Randomized Study of Screening for Prostate Cancer,
showed that PSA testing at best leads to only a small reduction in the number of prostate cancer deaths. Moreover, it is not clear whether the benefits of PSA screening outweigh the harms of follow-up diagnostic tests and treatments for cancers that in many cases would never have threatened a man’s life.

Similarly, results from the PLCO trial showed that CA-125, a tumor marker that is sometimes elevated in the blood of women with ovarian cancer but can also be elevated in women with benign conditions, is not sufficiently sensitive or specific to be used together with transvaginal ultrasound to screen for ovarian cancer in women at average risk of the disease. An analysis of 28 potential markers for ovarian cancer in blood from women who later went on to develop ovarian cancer found that none of these markers performed even as well as CA-125 at detecting the disease in women at average risk.

7. What kind of research is under way to develop more accurate tumor markers?

Cancer researchers are turning to proteomics (the study of protein structure, function, and patterns of expression) in hopes of developing new biomarkers that  can be used to identify disease in its early stages, to predict the effectiveness of treatment, or to predict the chance of cancer recurrence after treatment has ended.

Scientists are also evaluating patterns of gene expression for their ability to help
 determine a patient’s prognosis or response to therapy. For example, results of the  NCI-sponsored Trial Assigning IndividuaLized Options for Treatment (Rx), or TAILORx ,  showed that for women recently diagnosed with lymph node–negative, hormone receptor–positive, HER2-negative breast cancer who had undergone surgery, those with the lowest 21-gene (Oncotype Dx®) recurrence scores had very low recurrence rates when given hormone
therapy alone and thus can be spared chemotherapy. The trial is ongoing to see
 whether women at intermediate risk of recurrence, based on the 21-gene test,
do better with chemotherapy in addition to hormone therapy than with hormone therapy alone.

More information on NCI’s role in supporting research on novel tools and methods for diagnosing cancer is available on the Diagnosis research page.

8. Selected References

    Bigbee W, Herberman RB. Tumor markers and immunodiagnosis. In: Bast RC Jr., Kufe DW, Pollock RE, et al., editors. Cancer Medicine. 6th ed. Hamilton, Ontario, Canada: BC Decker Inc., 2003.

    Andriole G, Crawford E, Grubb R, et al. Mortality results from a randomized
rostate-cancer screening trial. New England Journal of Medicine 2009; 360(13):1310–1319.
[PubMed Abstract]

    Schröder FH, Hugosson J, Roobol MJ, et al. Screening and prostate-cancer mortality in a randomized European study. New England Journal of Medicine 2009; 360(13):1320–1328.
 [PubMed Abstract]

    Buys SS, Partridge E, Black A, et al. Effect of screening on ovarian cancer mortality: the Prostate, Lung, Colorectal and Ovarian (PLCO) Cancer Screening Randomized Controlled
Trial. JAMA 2011; 305(22):2295–2303. [PubMed Abstract]

    Cramer DW, Bast RC Jr, Berg CD, et al. Ovarian cancer biomarker performance in prostate, lung, colorectal, and ovarian cancer screening trial specimens. Cancer Prevention Research
2011; 4(3):365–374. [PubMed Abstract]

    Sparano JA, Gray RJ, Makower DF, et al. Prospective validation of a 21-gene expression assay in breast cancer. New England Journal of Medicine 2015; First published online September
28, 2015. doi: 10.1056/NEJMoa1510764Exit Disclaimer.

Related Resources

    Prostate-Specific Antigen (PSA) Test
    Targeted Cancer Therapies
    Understanding Cancer Prognosis
    Understanding Laboratory Tests

    Reviewed: November 4, 2015

Most text on the National Cancer Institute website may be reproduced or reused freely.
 The National Cancer Institute should be credited as the source and a link to this page included, e.g.,
 “Tumor Markers was originally published by the National Cancer Institute.”

Please note that blog posts that are written by individuals from outside the government may be owned by the writer, and graphics may be owned by their creator. In such cases, it is necessary to contact the writer, artists, or publisher to obtain permission for reuse.

Kliinisen onkologian oppikirjasta

 Hyvää perustietoa onkologiasta. Kirja on kirjoitettu 2013 ja sen jälkeen onologian alalla on tapahtunut   eidistymsitä ja uutta tietoa on hyvä rakentaa tämän kirjan antaman perustiedon - onkologian  mind palace -  avulla.

Klinisk onkologi
Författare:  Mef Nilbert
Artikelnummer:
    36398-01
ISBN:
    9789144083421
Upplaga:
    1
Utgivningsår:
    2013
Sidantal:
    285

Mef Nilbert är överläkare och professor, verksam vid Skånes universitetssjukhus
i Lund och Hvidovre Hospital i Köpenhamn samt vid Lunds universitet och Köpenhamns universitet. Hon bedriver forskning kring ärftlig cancer och identifiering av prognostiska och behandlingsprediktiva faktorer vid cancer med målsättningen att individanpassa framtida cancerbehandling.

Klinisk onkologi är en handbok som ger grunderna i onkologi – läran om tumörsjukdomar.
 I Sverige drabbas var tredje person av cancer och nästan en halv miljon människor lever  med eller efter en cancer­sjukdom. Grundläggande kunskap om cancerutveckling, symtom, behandling och seneffekter är därför relevant inom många specialiteter. Boken tar upp handläggning av akuta onkologiska tillstånd och presenterar fakta om symtom, diagnostik,  behandling och prognos vid olika tumörsjukdomar och hematologiska maligniteter.

Klinisk onkologi riktar sig i första hand till läkarstuderande, AT-läkare och sjuksköterskor. Boken kan användas som kurslitteratur inom läkarutbildning och är lämpad som faktastöd såväl  inom primärvården som under specialistutbildning inom cancerbehandlande specialiteter.

Onkologiseen terapiaan uutta strategiaa mikroRNA.sta.

http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/tutkimus/suomalaistutkimus-tama-molekyyli-lisaa-syovan-laakehoidon-tehoa-6687716
Tekniikka ja talouslehti kuvaa uutta onkologian alan väitöskirjaa.

FM Sofia Aakko tunnisti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan mikroRNA-molekyylejä, jotka säätelevät solujen jakautumista ja ennustavat kasvainten herkkyyttä taksaani-lääkeaineille. Tämän havainnon avulla voitaisiin tulevaisuudessa valita oikea syövän lääkehoito.

Aakko havaitsi kahden tunnistetun mikroRNA-molekyylin,
 miR-493-3p
 let-7b-5p:n,
 tasojen muuttuneen merkittävästi aggressiivisissa rinta- ja munasarjasyöpäkasvaimissa normaaleihin kudoksiin verrattuna.


 Aakon tutkimuksen tulokset osoittavat tiettyjen mikroRNA-molekyylien osallistuvan syöpäsolujen jakautumisen säätelyyn.

 Taksaani-lääkeaine tappaa syöpäsoluja estämällä niiden normaalin jakautumisen. Väitöstutkimuksessa tunnistetun mikroRNA-molekyylin,
  miR-203b-3p
 havaittiin lisäävän syöpäsolujen kuolemaa taksaanihoidon yhteydessä vaikuttamalla solukuolemaa estävän proteiinin ilmentymiseen syöpäsoluissa.
Aakko myös havaitsi kyseisen mikroRNA:n määrän olevan korkea niiden rinta- ja munasarjasyöpäpotilaiden kasvaimissa, joiden hoitovaste oli hyvä.

Geenitekniikka ja epidermolysis bullosa. Toimiva ihosiirrännäinen luotu.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005441685.html

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4252672/bin/ad-26-739-g004.jpg

Search results

Items: 1 to 20 of 1475

<< First< Prev

Page of 74

Next >Last >>

Select item 290779941.

Natural history and clinical outcome of junctional epidermolysis bullosa generalized intermediate due to a LAMA3 mutation.

Reimer A, Schwieger-Briel A, He Y, Leppert J, Schauer F, Kiritsi D, Schneider H, Ott H, Bruckner-Tuderman L, Has C.

Br J Dermatol. 2017 Oct 27. doi: 10.1111/bjd.16088. [Epub ahead of print]

Junctional epidermolysis bullosa (JEB) comprises rare autosomal recessive disorders with a broad spectrum of clinical features and severity. The genetic basis involves mutations in genes encoding proteins of the dermal-epidermal junction, primarily laminin 332. This heterotrimeric glycoprotein consists of laminin α3, β3 and γ2 chains, and the majority of mutations in the respective genes (LAMA3, LAMB3, and LAMC2) lead to premature termination codons resulting in severe generalized JEB (previously Herlitz)¹ . This article is protected by copyright. All rights reserved

Similar articles

 

Select item 289413592.

Loss of interaction between plectin and type XVII collagen results in epidermolysis bullosa simplex.

Natsuga K, Nishie W, Nishimura M, Shinkuma S, Watanabe M, Izumi K, Nakamura H, Hirako Y, Shimizu H.

Hum Mutat. 2017 Dec;38(12):1666-1670. doi: 10.1002/humu.23344. Epub 2017 Oct 6.

Plectin is a linker protein that interacts with intermediate filaments and β4 integrin in hemidesmosomes of the epidermal basement membrane zone (BMZ). Type XVII collagen (COL17) has been suggested as another candidate plectin binding partner in hemidesmosomes. 

Here, we demonstrate that plectin-COL17 binding helps to maintain epidermal BMZ organization. We identified an epidermolysis bullosa (EB) simplex patient as having markedly diminished expression of plectin and COL17 in skin. The patient is compound heterozygous for sequence variants in the plectin gene (PLEC); one is a truncation and the other is a small in-frame deletion sequence variant. The in-frame deletion is located in the putative COL17-binding domain of plectin and abolishes the plectin-COL17 interaction in vitro. These results imply that disrupted interaction between plectin and COL17 is involved in the development of EB. Our study suggests that protein-protein binding defects may underlie EB in patients with unidentified disease-causing sequence variants.

Similar articles

 

Select item 289408603.

Nanoparticles prepared from porcine cells support the healing of cutaneous inflammation in mice and wound re-epithelialization in human skin.

Kunz N, Hauenschild E, Maass S, Kalies KU, Klinger M, Barra M, Hecht L, Helbig F, Soellner S, Caldwell CC, Ludwig RJ, Westermann J, Kalies K.

Exp Dermatol. 2017 Sep 23. doi: 10.1111/exd.13450. [Epub ahead of print]

Previous reports have demonstrated that cell-derived nanoparticles (CDNPs) composed of bovine or porcine protein complexes exerted therapeutic effects against viral infections and cancer in mice and humans. Based on these observations, we asked whether CDNPs would improve inflammatory skin disorders. To address this, we utilized two distinct mouse models of cutaneous inflammation: the autoimmune skin-blistering disease epidermolysis bullosa acquisita (EBA) as an example of an autoantibody-induced cutaneous inflammation, and Leishmania major (L. major) infection as an example of a pathogen-induced cutaneous inflammation. In both models, we observed that CDNPs increased mRNA expression of the Th2 cytokine IL-4. Clinically, CDNPs decreased inflammation due to EBA and increased L. major-specific IgG1 levels without major effects on infected skin lesions. In addition, CDNPs supported the growth of keratinocytes in human skin cultures. In vitro studies revealed that CDNPs were taken up predominantly by macrophages, leading to a shift towards the expression of anti-inflammatory cytokine genes. Altogether, our data demonstrate that treatment with porcine CDNPs may be a new therapeutic option for the control of autoimmune-mediated inflammatory skin disorders.

Similar articles

 

Select item 288920934.

Rapid generation of Col7a1^-/- mouse model of recessive dystrophic epidermolysis bullosa and partial rescue via immunosuppressive dermal mesenchymal stem cells.

Webber BR, O'Connor KT, McElmurry RT, Durgin EN, Eide CR, Lees CJ, Riddle MJ, Mathews WE, Frank NY, Kluth MA, Ganss C, Moriarity BS, Frank MH, Osborn MJ, Tolar J.

Lab Invest. 2017 Oct;97(10):1218-1224. doi: 10.1038/labinvest.2017.85. Epub 2017 Sep 11.

Recessive dystrophic epidermolysis bullosa (RDEB) is a debilitating and ultimately lethal blistering disease caused by mutations to the Col7a1 gene. Development of novel cell therapies for the treatment of RDEB would be fostered by having immunodeficient mouse models able to accept human cell grafts; however, immunodeficient models of many genodermatoses such as RDEB are lacking. To overcome this limitation, we combined the clustered regularly interspaced short palindromic repeats and associated nuclease (CRISPR/Cas9) system with microinjection into NOD/SCID IL2rγc^null (NSG) embryos to rapidly develop an immunodeficient Col7a1^-/- mouse model of RDEB. Through dose optimization, we achieve F0 biallelic knockout efficiencies exceeding 80%, allowing us to quickly generate large numbers of RDEB NSG mice for experimental use. Using this strategy, we clearly demonstrate important strain-specific differences in RDEB pathology that could underlie discordant results observed between independent studies and establish the utility of this system in proof-of-concept human cellular transplantation experiments. Importantly, we uncover the ability of a recently identified skin resident immunomodulatory dermal mesenchymal stem cell marked by ABCB5 to reduce RDEB pathology and markedly extend the lifespan of RDEB NSG mice via reduced skin infiltration of inflammatory myeloid derivatives.

Similar articles
 

Select item 288884695.

Cut and Paste: Efficient Homology-Directed Repair of a Dominant Negative KRT14 Mutation via CRISPR/Cas9 Nickases.

Kocher T, Peking P, Klausegger A, Murauer EM, Hofbauer JP, Wally V, Lettner T, Hainzl S, Ablinger M, Bauer JW, Reichelt J, Koller U.

Mol Ther. 2017 Nov 1;25(11):2585-2598. doi: 10.1016/j.ymthe.2017.08.015. Epub 2017 Aug 24.

PMID:

28888469

Free Article

Similar articles

Select item 288878246.

Structural proteins of the dermal-epidermal junction targeted by autoantibodies in pemphigoid diseases.

Goletz S, Zillikens D, Schmidt E.

Exp Dermatol. 2017 Sep 8. doi: 10.1111/exd.13446. [Epub ahead of print] Review.

PMID:

28887824

Similar articles

Select item 203013367.

Epidermolysis Bullosa with Pyloric Atresia.

Pfendner EG, Lucky AW.

In: Adam MP, Ardinger HH, Pagon RA, Wallace SE, Bean LJH, Mefford HC, Stephens K, Amemiya A, Ledbetter N, editors. GeneReviews^® [Internet]. Seattle (WA): University of Washington, Seattle; 1993-2017.
2008 Feb 22 [updated 2017 Sep 7].

PMID:

20301336

Free Books & Documents

Similar articles

Select item 288122818.

Preclinical development of an automated injection device for intradermal delivery of a cell-based therapy.

Leoni G, Lyness A, Ginty P, Schutte R, Pillai G, Sharma G, Kemp P, Mount N, Sharpe M.

Drug Deliv Transl Res. 2017 Aug 15. doi: 10.1007/s13346-017-0418-z. [Epub ahead of print]

PMID:

28812281

Free PMC Article

Similar articles

Select item 287778479.

[Study of a family with epidermolysis bullosa simplex resulting from a novel mutation of KRT14 gene].

Meng L, Du J, Li W, Lu G, Tan Y.

Zhonghua Yi Xue Yi Chuan Xue Za Zhi. 2017 Aug 10;34(4):504-508. doi: 10.3760/cma.j.issn.1003-9406.2017.04.008. Chinese.

PMID:

28777847

Similar articles

Select item 2876719210.

Expanding the phenotype of DST-related disorder: A case report suggesting a genotype/phenotype correlation.

Cappuccio G, Pinelli M, Torella A, Alagia M, Auricchio R, Staiano A, Nigro V; TUDP, Brunetti-Pierri N.

Am J Med Genet A. 2017 Oct;173(10):2743-2746. doi: 10.1002/ajmg.a.38367. Epub 2017 Aug 2.

PMID:

28767192

Similar articles

Select item 2876582711.

Traceless Targeting and Isolation of Gene-Edited Immortalized Keratinocytes from Epidermolysis Bullosa Simplex Patients.

Aushev M, Koller U, Mussolino C, Cathomen T, Reichelt J.

Mol Ther Methods Clin Dev. 2017 Jul 5;6:112-123. doi: 10.1016/j.omtm.2017.06.008. eCollection 2017 Sep 15.

PMID:

28765827

Free PMC Article

Similar articles

Select item 2873623012.

Pro-Inflammatory Chemokines and Cytokines Dominate the Blister Fluid Molecular Signature in Patients with Epidermolysis Bullosa and Affect Leukocyte and Stem Cell Migration.

Alexeev V, Salas-Alanis JC, Palisson F, Mukhtarzada L, Fortuna G, Uitto J, South A, Igoucheva O.

J Invest Dermatol. 2017 Nov;137(11):2298-2308. doi: 10.1016/j.jid.2017.07.002. Epub 2017 Jul 20.

PMID:

28736230

Similar articles

Select item 2869193113.

Gentamicin induces functional type VII collagen in recessive dystrophic epidermolysis bullosa patients.

Woodley DT, Cogan J, Hou Y, Lyu C, Marinkovich MP, Keene D, Chen M.

J Clin Invest. 2017 Aug 1;127(8):3028-3038. doi: 10.1172/JCI92707. Epub 2017 Jul 10.

PMID:

28691931

Free PMC Article

Similar articles

Select item 2867035714.

Raising Awareness Among Healthcare Providers about Epidermolysis Bullosa and Advancing Toward a Cure.

Tabor A, Pergolizzi JV Jr, Marti G, Harmon J, Cohen B, Lequang JA.

J Clin Aesthet Dermatol. 2017 May;10(5):36-48. Epub 2017 May 1. Review.

PMID:

28670357

Free PMC Article

Similar articles

Select item 2864789415.

Keratin gene mutations influence the keratinocyte response to DNA damage and cytokine induced apoptosis.

Zupancic T, Sersa G, Törmä H, Lane EB, Herrmann H, Komel R, Liovic M.

Arch Dermatol Res. 2017 Jun 24. doi: 10.1007/s00403-017-1757-9. [Epub ahead of print]

PMID:

28647894

Similar articles

Select item 2862738216.

BPAG1, a distinctive role in skin and neurological diseases.

Ali A, Hu L, Zhao F, Qiu W, Wang P, Ma X, Zhang Y, Chen L, Qian A.

Semin Cell Dev Biol. 2017 Sep;69:34-39. doi: 10.1016/j.semcdb.2017.06.005. Epub 2017 Jun 13. Review.

PMID:

28627382

Similar articles

Select item 2861505417.

End-stage kidney disease in patient with epidermolysis bullosa - what are the treatment options? - case report.

Małecki M, Domański M, Ciechanowski K.

BMC Nephrol. 2017 Jun 14;18(1):193. doi: 10.1186/s12882-017-0606-6.

PMID:

28615054

Free PMC Article

Similar articles

Select item 2856187418.

A Review of 52 Pedigrees with Epidermolysis Bullosa Simplex Identifying Ten Novel Mutations in KRT5 and KRT14 in Australia.

Kim EN, Harris AG, Bingham LJ, Yan W, Su JC, Murrell DF.

Acta Derm Venereol. 2017 Oct 2;97(9):1114-1119. doi: 10.2340/00015555-2715.

PMID:

28561874

Free Article

Similar articles

Select item 2856125619.

Lack of K140 immunoreactivity in junctional epidermolysis bullosa skin and keratinocytes associates with misfolded laminin EGF-like (LE) motif 2 of the β3 short arm.

Condorelli AG, Fortugno P, Cianfarani F, Proto V, Di Zenzo G, Didona B, Zambruno G, Castiglia D.

Br J Dermatol. 2017 May 31. doi: 10.1111/bjd.15690. [Epub ahead of print]

PMID:

28561256

Similar articles

Select item 2854995420.

Amlexanox Enhances Premature Termination Codon Read-Through in COL7A1 and Expression of Full Length Type VII Collagen: Potential Therapy for Recessive Dystrophic Epidermolysis Bullosa.

Atanasova VS, Jiang Q, Prisco M, Gruber C, Piñón Hofbauer J, Chen M, Has C, Bruckner-Tuderman L, McGrath JA, Uitto J, South AP.

J Invest Dermatol. 2017 Sep;137(9):1842-1849. doi: 10.1016/j.jid.2017.05.011. Epub 2017 May 24. Review.

PMID:

28549954

Similar articles